En ehdi hoitamaan sosiaalisia suhteitani niin kuin haluaisin, en ehdi viettämään aikaa rakkaimpieni kanssa, laittaa ruokaa, pitää asuntoani tarpeeksi siistinä tai käymään salilla niin usein kuin haluaisin.
Minua odottaa iso kasa pyykkiä korissa ja vielä isompi pino silitettäviä vaatteita.
En muka ehdi pitää itsestäni huolta keskellä viikkoa, vaikka kasvonaamio vaatii sen kokonaiset kolme minuuttia!
Joskus toivon, että olisin syntynyt mustekalaksi, jotta mulla olisi ollut kymmenen lonkerokättä. Välillä taas haaveilen karhun elämästä, jotta saisin nukuttua tarpeeksi.
Kunnes tajusin, miksen vaan alkaisi elää kuten ihmisten kuuluu?
Elämme keskellä hektistä maailmaa, jota pyörittää kiire.
En ole tehnyt vielä sen suurempia johtopäätöksiä tähän maailmaan ja elämään liittyen, mutta sen verran olen vanhemmilta ja viisaammilta kuullut, että me päädytään samaan osoitteeseen after all.
Miksen siis voi vain hyvällä omallatunnolla pyykätä yhtenä tiistai-iltana ja sitten silittää kaikessa rauhassa koko keskiviikon?
Ei täällä mitään palkintoja jaeta niille, jotka on suorittaneet elämänsä täsmällisesti ja huolellisesti. Tai niille, joiden vaatteet on aina olleet nätisti viikattuina kaapissa. Päinvastoin.
Aina oppii uutta, kun astuu pois kotoa.
Itse oon sortunut tähän ikuiseen kiroukseen nimeltä kiire. Se on mulle mielentila, elämänkumppani ja elämäntapa. En edes tiedä miten päin olisin tai mihin suuntaan menisin ilman kiirettä.
Tämän kaiken lisäksi joku oman elämänsä luuseri on ryhtynyt life coachiksi tuhotakseen muidenkin surulliset elämät keksimällä termin multitasking.
Multitasking my ass. Miksi kenenkään tulisi häärätä ja tehdä näkyviä tuloksia koko ajan täyttä häkää?
Miksei välillä voisi pysähtyä ja nauttii siitä, ettei ole saanut sydäriä kaiken stressin keskeltä?
Itse myönnän olevani niitä ihmisiä, joille pysähtyminen, nauttiminen ja relaaminen tuntuu välillä olevan vaan haavetta ja unelmaa. Oon niitä surullisia sieluja, jotka sohvalla istuessaan käyvät läpi kaikkia rästiin jääneitä töitä, kuten joku vaatehuoneen uudelleenjärjestely. Todellisuudessa tiedän, että se on mun walk-in closetin ja tän maailman mielestä yksi helvetin hailee miltä siellä näyttää. Tähän voitais vielä vetää laimee filosofinen kysymys, että katoaako kaikki korkokengät ja mekot, kun vaatehuoneesta sammuttaa valot ja sulkee oven?
Puhun vielä itseni pussiin kertomalla teille mun torstai-illasta, joka oli multitaskingia parhaimmillaan eli elämää paskimmillaan. Samalla tajusin, että musta ei tuu koskaan perheenäitiä. Ja jos tulee, niin oon ehkä surkein sellainen koskaan, koska mä en handlaa viittäkymmentä asiaa samanaikaisesti.
Aloin tekotaiteillen työstämään liukuvärjäystä hiuksiini, koska ajattelin pääseväni helpommalla antamalla tumman tyven vaan kasvaa. Näin mulla on muka tän hetken trenditukka, todellisuudessa oon liian laiska ja muka liian kiireinen vaan pitää itsestäni huolta.
Lisäksi valitsin liukuvärjäyksen siksi, että haluun epätoivoisesti seurata trendejä, joita on tällä hetkellä kaksi: puumailu ja liukuvärjäys.
Koska mun tapauksessa on rikollista ottaa puolta nuorempaa miestä niin puumailu on poissuljettua. Siksi liukuvärjäys.
Värjätessä hiuksiani huomasin, etten ole jutellut hyvän ystäväni kanssa aikoihin. Löin numeron puhelimeen ja heitin äänet kaiuttimelle. Siinä vaihdeltiin ystäväni kanssa kuulumisia, kun päätin alkaa samalla pesemään sotkujani ympäri kylppärin kaakeleita - kloorilla. Olin niin keskittynyt kuuntelemaan ystäväni viimeisimpiä päivityksiä raskauteensa liittyen, etten tajunnutkaan kuinka ahkeraan olin käyttänyt erilaisia myrkkyjä kylppärissä.
Puhelun päätyttyä pesin hiukseni ja siirryin makuuhuoneeseeni lakkaamaan kynsiäni, joiden annoin kuivua samalla kun aloin imuroimaan.
Juoksin viemään roskia ulos, kun takaisin kotiin päästyäni tajusin millaisen kaasukammiokuolema-ansan olin itselleni virittänyt. En oo koskaan ollut penaalin terävin kynä ja nyt tiedän, etten voi syyttää siitä geenejäni tai kasvuympäristöä vaan ihan itseäni. Olen tuhonnut ne harvat aivosoluni kyseisillä myrkyillä. En laittaisi edes vihollistani haisteleen samanaikaisesti vetyperoksidia, ammoniakkia, kynsilakkaa ja cloritee.
Keskeytin imuroinnin hetkeksi ja laitoin linssikeittoa liedelle valmistumaan siksi aikaa, että saisin kaksioni siivottua.
Lopputuloksena ruokani paloi pohjaan, päädyin masu kurnien ja päässä heittäen (kiitos myrkkyjen) nukkumaan.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla downshiftaamista.
Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty; vapautin itseni tänään imuroimasta. Päätin, että mitä sotkuisempaa kotona on, sitä palkitsevampi näky saavutetaan siivouksen jälkeen.
En tajuu miksi pitäisi päästää koti niin siivottomaan kuntoon, mutta uskon että mä tuun oppimaan vielä.
Luultavasti tuun niin menettää järkeni.
- Rosie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti