Reasons to live

Viikonloppu lähestyy uhkaavasti. Tuntuu, että elämä alkaa taas nostaa päätään.
Viime perjantai sujui rattoisasti laivalla, päätä hakatessa pöytään. Koska niinhän tequilaa kuuluu juoda, turkulaiseen tapaan.
Kuluvan viikon teema onkin ollut movemberin ja miesten päivän lisäksi "ei koskaan enää". Mitä sinun ei koskaan enää-listaltasi löytyy?

Kuva

Perjantain odottaminen on aina yhtä jännää. Taustalla snadi pelko, entä jos perjantai ei tulekaan?
Tähän asti se on kuitenkin aina uskollisesti tullut. Ihan niinku juhannus ja joulukin, myös perjantai on yhtä juhlaa. Huumaa. Hypetystä.
Sokka irti, seitin ohuet ja hetken maailma taas hymyilee. The world is your oyster for the next 48 hours.

Näin perjantai-iltana - kannullinen sangriaa seurana - sitä alkaa käymään läpi kaikkia niitä siunauksia, joita on
 ehtinyt elämän varrella kertymään.
Viime aikoina on ollut liian monta syytä iloon. Niin monta, että mua pelottaa.
Mä oon yksi niitä onnettomia sieluja, jotka aina pelkää pahinta. Mä oon se, joka etsii mihin se koira on haudattuna sillä aikaa, kun muut etsii kultaa kivien seasta.

Olin keksinyt jopa niin lujan teorian, ettei sitä Pohjois-Korean tiedustelupalvelukaan olisi voinut murtaa. En kuitenkaan kirjoita sitä julkisesti, koska tiedän että jinxaan siinä kohtaa tän koko läpändeerauksen, jota jotkut saattaa myös elämäksi kutsua.

Nyt mulle saapuu ykkösluokan priima seura ja me aletaan pelaa Lego-Creationaryy, toiselta nimeltään "Vieraan karkoittaja", kuten mun veli tätä peliä haluaa kutsua.

Hyvää viikonloppua teille, rakkaat.
Nautiskelkaa. Huomenna aamullakin.
Krapula ja vapina voittaa aina maanantaiaamun.