When nothing goes right, go left

Aina ei asiat suju suunnitellusti.
Joskus asioista kuoriutuu isoja, mukavia, omaa maailmaa mullistavia ratkaisuja.
Ja joskus taas yritys päättyy kuin kananlento - päin seinää.

Sinnikkyys on aina ollut vahvana piirteenä luonteessani ohjaamassa tekemisiäni, mutta opettelen parhaillaan lopettamaan turhan yrittämisen silloin, kun se on turhaa. Kun sinnikkyys muuttuu jo typeräksi puskemiseksi.

Mutta mitä tehdä, kun asiat ei mene niin kuin olisi toivonut?
Kun ei auta itku markkinoilla ja asiat eivät enää riipu itsestä.
When nothing goes right, go left.
Silloin käännyn ystävien ja rakkaimpien puoleen.

Itkettyäni pienen hetken keräsin itseni kasaan. Päätin hyväksyä sellaiset asiat, joita en voi mitenkään muuttaa.
Aloitin viikonlopun vieton pienellä varaslähdöllä. Kahden aikoihin lähdin kohti kotia seuraamaan jääkiekko-ottelua FIN vs. SWE.
Välierillä leivoin hurjaa vauhtia, saldona kaksi mutakakkua ja kaksi valkosuklaista juustokakkua.

Soitin ystävät kasaan viettämään meille iltaa.

Pariisin reissujen innoittamina päätimme kerääntyä yhteen viettämän juusto- ja viini-iltaa.
Koska joku valitti maitoallergiaa, toinen ei pidä viinistä ja kolmas on aina avoin kaikille ehdotuksille, päätimme viettää luusto- ja viili-iltaa.

Monta sivistynyttä pullollista viiniä, muutama kilo juustoa ja useamman kierroksen jälkeen UNOa sekä Isäntä vs. Emäntä-peliä ja olimme nauraneet itsemme kippuraan pöydän alle.
Kun yksi alkaa veivaa yläkroppaansa kermakosta puhuttaessa ja toinen laulaa Mr. Bombasticia Tampaxeista kysyttäessä, on pelikierroksen oltava erittäin onnistunut. On varmasti tarpeetonta mainita, että naisväki voitti molemmat kierrokset.
Maailman parhaiden ystävien ja rakkaimpien ihmisten seurassa on melkeinpä mahdotonta muistella omaa kiukkua.

Kellon lähestyessä kahta yöllä vaihdoin univaatteet päälleni. Wiser, sexier, stronger. I am back, totesin minua peilistä katsovalle.