Rakastan hitaita aamuja, viikonloppuja.
Saa herätä juuri silloin, kun itse haluaa. Kun kaikki unet on saanut nähdä rauhassa loppuun. Venytellä sängyssä ja makoilla rypistyneiden lakanoiden välissä juuri niin monta minuuttia kuin itse haluaa.
Vaikka rakastan tällaisia aamuja yli kaiken, olen löytänyt myös toisen ihanan, hellän tavan herätä uuteen päivään.
 |
| Kuva |
Kaikkein fiksuinta olisi tietty nousta jo heti kellon soidessa, mutta jonkun täytyy olla myös laiska tässä maailmassa.
 |
| Kuva |
Annan siis herätyskelloni soida myös viikonloppuisin. Sama aika, sama paikka - everyday.
Sammutan sarastusvalon (josta saan syyttää tulevia ryppyjä silmieni ympärillä), koska joudun irvistellen heräämään joka aamu.
Raahaan lattiaa pitkin perässäni lempparivilttiäni, jonka käärin ympärilleni.
Laitan Netflixin päälle ja uppoudun syvälle sohvaan. Pari ekaa minuuttia Modern Family-sarjaa ja nukahdan taas...
Tuon parin minuutin aikana fiilistelen sellaista ihanaa aamua, kun ei oo kiire mihinkään.
Pari tuntia myöhemmin herään ihanaan kahvin tuoksuun.
Mitä muuta vaaditaan onnellisuuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti