keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ihana turhuus, turha ihanuus: YUMI Lashes

"Onko noi sun omat ripset?"
Joskus olen miettinyt, että mun olisi ollut hyvä laittaa joka kerrasta lantti tyynyn alle, kun minulle on esitetty tuo kysymys.
Nyt luultavasti kilpailisin Bill Gatesin kanssa maailman rikkaimman henkilön asemasta.

Kun kaikki kävi ottamassa ripsipidennyksiä, minä tunsin itseni ulkopuoliseksi.
Viime syksynä oli olemassa kolmenlaisia trendejä: puumailu, hiusten liukuvärjäys ja ripsipidennykset. Tuntuu, että minun ympärilläni ei mistään muusta puhuttukaan.
(Tässä kohtaa varmaan kaikki luulette, että ystävä- ja lähipiirini ei muodostu muusta kuin elämää hieman pidempään nähneistä puumanaisista).

Koska alaikäisiin sekaantuminen eikä linnassa lusiminen ole oikein mun juttuja, päätin unohtaa puumailun. Olen siihen vielä ihan liian nuori.
Toivon kovasti, että koko trendi myös unohtuu siihen mennessä, kun minä saavutan puumailuiän.

Myöskään ripsipidennyksiä en päässyt kokeilemaan. Yksinkertaisesti siksi, että olisi ollut semisti hurja näky liimata hämähäkinseiteiltä näyttäviä karvoja jo valmiiksi pitkiin ripsiin.
Mainittakoon vielä, että liukuvärjäämällä hiukseni onnistuin vain tuhoamaan ne täysin kuiviksi korpuiksi latvoista. Se minun trendikkyydestäni.

Kuva

Nyt kuitenkin sain kuulla jostain sellaisesta ripsiin liittyvästä uudesta tulokkaasta, jota minäkin sain kokeilla.
En ollut aiemmin kuullut Yumi Lashes-kestotaivutuksesta.
Joku saattaisi kutsua sitä ripsipermanentiksi, mutta ei kiitos. Ripsipermanentti kuulostaa minun korvaani kovin kasarilta. Mieleeni valuu muistot kylmästä sodasta, Neuvostoliiton hajoamisesta ja olkatoppauksista.
Tässä vielä linkki, josta voitte lukea enemmän uudesta ripsiteknologiasta.

Jonkun mielestä myös ripsikiharrin voisi tehdä tämän saman asian.
Kyllä, olen samaa mieltä. Itseasiassa ripsientaivutin on yksi ehdoton luottotavarani, joka matkustaa aina mukanani. Omani ovat Shiseidon, aivan täydelliset kihartimet, joita en vaihtaisi mihinkään. Paitsi Yumi-kestotaivutukseen.
Mutta laiskuudestani kuuluisaksi tulleena ihmisenä, harrastan ripsien kihartamista aina kiireellä joka aamu autossa (tähän vielä mainittakoon kaikille muka moralisoituneille huutelijoille, että niinä aamuina kun ei oo mun vuoro ajaa siis).


Ne, jotka ovat joskus kokeilleet samaa kiireellä ja liikkuvassa autossa kihartamista tietävät hyvin, että se on lähinnä luomien puristamista eikä ripsien taivuttamista. Auts.

Itse kävin kokeilemassa tätä ihanaa ylellisyyttä, joka lomauttaa ripsikihartimet muutamaksi viikoksi meikkipöydän laatikkoon.
Tallustelin suoraan töistä Ravensara kauneushoitolaan, joka sijaitsee Turun Kauppiaskadulla.
Kirjaston takaa, sisäpihan kautta löysin itseni aivan ihanan rentouttavista tiloista.
Viilentyneen syyspäivän ja kiireisen työpäivän päätteeksi menin maate ja sain heti sulkea silmäni.
Oh boy, miten sitä voi yhtäkkiä niin hyvä olo valua sormenpäistä varpaisiin tehden aaltoliikettä edestakaisin?

Paras fiilis on, kun meikkejä pestessä ei peilistä katsokaan kalpea syysmörkö vaan ne ripset ovat yhä kauniisti taipuisat. Viikonloppuna päätin olla kokonaan meikkaamatta, silmät kun näyttävät jo sellaisilta kuin olen tottunut niitä meikkaamaan.
Pari kuukautta näiden on luvattu pysyvän ja hoidon saa uusia n. kolmen kuukauden välein, jolloin ripset ovat taas täysin uusiutuneet. Lisäksi ripsiä ei saanut kastella seuraavaan 12:een tuntiin, ihan niinkuin siinä kasaripermiksessä, kun hiuksia ei saanut pestä ;)

Toki, voisin osoittaa teille lukijoillekin kuinka ihanasta paikasta oli kyse, mutta jonkun täytyy myös mokailla. Toisin sanoen, minulla ei tuona päivänä ollut mukana kameraa eikä puhelinta, jolla olisi saanut räpsittyä edes joitain kuvia.
Mainittakoon vielä, että maksoin itse kaiken eli mistään maksetusta mainospuheesta ei tässä ole kyse. Mutta kokeilemisen arvoinen todellakin niille, jotka arvostavat enemmän kauniita, pieniä yksityiskohtia kuin suurempaa, näkyvää muutosta.

Jollekin tämä saattaisi olla vain turhuutta, minulle se oli ehdottomasti ihanuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti