Mä en tiedä mitään, jos et säkään tiedä mitä sinusta kerrotaan

11-tuntinen työpäivä takana ja silti saavuttuani kaupan kautta kotiin päätin istahtaa koneelle. Ihan kuin sitä ei olisi tänään tarpeeksi tehnyt.
Uunissa mulla paistuu parhaillaan yksi herkku! Suolainen piirakka, johon olen laittanut mozzarellaa, pinaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja sipulia. Uuhh, iii-ihhanaa..
Kokoan siihen vielä jonkun raikkaan, simppelin salaatin ja mulla on unelma-annos lounasta huomiseksi.

Olen toipunut melko kiitettävästi viime viikkoisen flunssan kourista, kiitos maman lämpimien ruokien. Alla olevassa kuvassa kulhollinen suurinta herkkuani, maman keittämää voimakeittoa, joka pelastaa mut aina flunssalta. Tämä superterveellinen ruoka sisältää paljon lemppari palkokasvejani, kuten linssejä ja kikherneitä sekä paljon kaikkia yrttejä, joita maman keittiöstä näyttäisi aina löytyvän. Päällä on ihanan tuoksuista paistettua sipulia ja valkosipulia sekä kreikkalaista jogurttia. Mmm..
Huom! Lasipintaisen pöydän pinnalta heijastuu Cheekin haastattelu telkkarista. Oh my, miten oonkaan niin heikkona siihen...

Äsken latasin itseeni energiaa täyttävällä iltapalalla ja nyt sitten alkaakin iltapuuhat. Tänä iltana gourmet iltapalani koostui vitamiinilisistä, joilla yritän pitää kaikki flunssat jatkossa kaukana itsestäni, tuoretta ruisleipää, Lidlin raejuustoa (josta tykkään ihan himona!) ja avokadoa. Olen niin lusmu ruokailija, että kiireisinä kausina huomaan syöväni samoja asioita päivästä toiseen. En jaksa ruokakaupassakaan pohtia mitään sen pidemmälle, joten tyydyn nostamaan ne samat aineet aina hyllystä. Eineksiin en kuitenkaan koskaan sorru.
Tänään mun teki kuitenkin kovasti mieli tuoretta leipää. Mikään ei voita itse leivotun leivän ja hieman suolaisen voin yhdistelmää. Totesin kuitenkin, etten millään ehtisi leipomaan leipää joten tyydyin toiseksi parhaimpaan, tuoreeseen ruisleipään.

Lapsuudenkodissa meillä oli tapana aina niin, että iskä ja mama laittoi kaiken kiireen ja kaaoksenkin keskellä joka ilta kotona lämmintä ruokaa. Ehkä senkään takia en ole tottunut keinotekoisten einesten makuun, joita ei edes voi ruuaksi aina kutsua. Opiskeluaikoina asuessani eri paikkakunnalla ostin joskus kaupasta nuggetteja ja valmiita lihapullia, kunnes huomasin nuggettieni olevan pelkkää rustoa ja "lihapullien" pelkkää broilerin nahkaa. Ällöä, en valmistaisi sellaista normaalisti koskaan itselleni syötäväksi. Ja mikään ei muuten voita itsetehtyjen lihapullien tuoksua kotona :-)
Lisäksi saisin vielä aikuisiälläkin kuulla vanhemmiltani, jos he näkisivät minut syömässsä eineksiä. Tänäänkin sain töiden keskeltä viestin mamalta mennä kotiin syömään; pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä täytettyä broileria ja berberis marjoilla maustettua riisiä. Ah.

Ai niin, huominen taitaa olla lisäksi viikon viimeinen työpäivä. Siinä taitaakin olla mun tämän päivän kiitollisuuden aihe. Helpolla ei kuitenkaan päästä pääsiäisen viettoon, meidän alallamme kun töitä riittää ihan niin paljon kuin jaksaa paiskia näin maalis- ja huhtikuun aikana varsinkin. Onneksi näin päin, täytyy nimittäin myöntää että tämäkin päivä meni ihan hujauksessa ohi multa, vaikka pitkä päivä olikin.

Tänään puhuttiin parisuhteista muutaman työkaverini kanssa ja lähinnä riitelystä parisuhteessa. Eräs työkaverini kertoi kuinka heillä on vallinnut mykkäkoulu jo viime viikosta asti. Yksi kehotti häntä kysymään puolisoltaan, että miksi hän pitää mykkäkoulua kun taas toinen kielsi ehdottomasti kysymästä mitään tai siitä syntyisi toinen riita. Itse puolisonsa kanssa riidellyt työkaverini sanoikin ettei heillä koskaan ole aiemmin pidetty mykkäkoulua vaan tapana on ollut huutaa kaikki ongelmat ulos.

Pinterest

Usein kuulee puhuttavan rakentavasta riitelystä ja kuinka riitatilanteissakin pitäisi osata ilmaista mielipiteensä oikein toista loukkaamatta. Moni meistä on varmasti törmännyt kaiken maailman oppaisiin ja osaakin näin teoriassa riidellä oikein. Muistan vieläkin, kun yläasteella törmäsin jossain koulun oppikirjassa lauseeseen "Riitely puhdistaa ilmapiiriä." Silloin en tosiaankaan osannut mitenkään ymmärtää lausetta. Kääntelin sitä kovasti mielessäni ja ajattelin, että kirjoittajalle on pitänyt sattua yksi pahin ajatusvirhe koskaan. Niin sitä teini-iässä luuli osaavansa kaiken 8) Nyttemmin olen ymmärtänyt kirjoittajan idean, mutta onko asia tosiaankin näin?
Kokemuksesta luulen, että riitelyyn tarvitaan ns. yhteiset pelisäännöt. Kun lähin henkilö kritisoi sinua, sallitko sen vai asetutko heti ankaralle puolustuslinjalle tekemällä vastahyökkäyksen?
Kuinka moni esimerkiksi ottaa tietyn, kollegassa itseään ärsyttävän asian suoraan puheeksi asiaosaisen kanssa riidellen sen selväksi, kuin avautumalla siitä pomolle vuotuisessa kehityskeskustelussa?

Itse olen useasti joutunut tilanteeseen, jossa minä tai vastapuoleni on yrittänyt ottaa tietyn aiheen asiallisesti puheeksi, mutta toinen onkin räjähtänyt siitä täyteen raivoon ja alkanut kylvää riitaa. Helposti tällaisissa tilanteissa unohtaa sen rakentavan tavan riidellä, koska riidat harvemmin ovat (ainakaan itseni kohdalla) ennakkoon suunniteltuja eikä niitä varten saa tilaisuutta suunnitella ennakkoon puheenvuoroaan.
Miten hillitsette itsenne tämän kaltaisissa tilanteissa vai onko täällä niitä, joilla on tapana kävellä kesken riidan pois?

Tumblr

On hyvä muuten muistaa, että koskaan ei saisi riidoissa mennä nukkumaan. Kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joten osoitetaan aina päivän päätteeksi mieluummin hellyyttä kuin vihaa toisiamme kohtaan. Eikö?

Hellyyttävin terkuin,
Rose