torstai 12. joulukuuta 2013

Miniloma on melkein paras loma

Viime viikonloppuna sain nauttia hieman pienestä minilomasta.
Torstaina otin varaslähdön tuntia aiemmin töistä ja karkasin pankin kautta (lue: en saanut nostettua veronpalautuksiani tililtä) ystäväni kanssa ulos syömään. Monta tuntia vierähti ohi ihan huomaamatta, kunnes aina yhtä ihana kuljettajani soitti ja ilmoitti odottavansa minua parkkipaikalla, etten joutuisi syys-talvi-myrsky-cocktailkelissä tarpomaan kotiin.
Kuka muuten ottaa selvää kelistä ulkona?
Aamulla pakkasta ja lumisadetta, iltapäivällä suojasäätä vesisateen siivittämänä. En mä tätä tilannut. Kenelle mä voin reklamoida?

Perjantaina, itsenäisyyspäivän aamuna herättiin ennen jumalaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsingin Länsiterminaalia. Aamu oli pimeämpi kuin mun ajatukset koskaan, mutta ennen auringonnousua saimme nauttia siitä kuuluisasta sinisestä hetkestä.
Päivän tärkein ateria, tasapainoinen aamiainen koostui oluesta ja lonkerosta täysjyväleivän, maitotuotteiden ja proteiinien harmonisesta yhdistelmästä.
Joko arvaatte mihin me päädyttiin?
"Teretulemast" luki Tallinnan päässä, jossa kaupunki otti meidät avosylin vastaan.
Jõuluturg ja Super-Alko - täydellinen viikonloppu guaranteed, indeed.

Majoituimme mukavan kodikkaaseen hotelliin vanhassa kaupungissa. Päästyämme perille joimme oluet lepäsimme hetken ja lähdimme rentoutumaan jalkahoitoihin. 1,5 tuntia myöhemmin sileät ja pehmeät jalkani olivat valmiit valloittamaan Tallinnaa.


Pysähdyimme useaan otteeseen nautiskelemaan lämmintä glögiä, tietysti ilman Strohia, Jägermaisteria tai Vana Tallinnia. Lunta ei maassa vielä ollut, mutta silti joulun taikaa oli ilmassa.
Ainakaan promillet veressäni eivät olleet taianomaisia.


Tallinnan joulutori oli todella tunnelmallinen. Eikä mikään muuten maistu paremmalta kuin lämmin kaakao tai glögi sen jälkeen, kun on hetken hytissyt kylmässä.
 
 

 
Ensimmäisenä iltana keräännyimme koko porukka Olde Hansaan, keskiaikaiseen ravintolaan, nautiskelemaan illallista syöminkien merkeissä. Ravintola on todellakin onnistunut tavoitteessaan. Keskiaikaisuutta huokuu jo rakennuksen julkisivusta puhumattakaan keskiaikaisesta tunnelmasta, ruuasta, tarjoilijoiden asuista, wc-tiloista (joka oli mun mielestä ihan liikaa, haluun vessani nykyaikaisena), astioista ja hämyisestä valaistuksesta. Mitään valoja tai lamppuja ei siis ollut, koko kolmikerroksinen ravintola oli valaistu vain kynttilöillä.
 
 
Pikkuisesta ikkunasta näki suoraan hotellille.

Toki lauantaina ehdittiin nopeasti myös shoppailemaan ja kiertelemään ostarille.
Itselläni oli tavoitteena olla ostamatta mitään. Ja onnistuinkin tavoitteessani - melkein.
Kävin Tallinnassa viimeksi heinäkuussa kääntymässä, kuten myös Tukholmassa minilomalla. Mikäli minulta kysytään, olen ehdottomasti sitä mieltä että viikonlopun shoppailureissuun paljon paremmat puitteet luo Tallinna kuin Tukholma.
Tallinna siksi, että siellä on paljon vaateketjujen liikkeitä, joita ei Suomessa ole. Tarkoitan nyt muita ketjuja kuin hieman kalliimpien merkkien edustajia. Toisaalta merkkivaatteethan maksavat kutakuinkin yhtä paljon kaikkialla.

Pieni tauko pois kotoa teki taas kerran ihmeitä. Sitä ei huomaa kuinka sen tarpeessa on, että pääsee edes hetkeksi pois kotoa. Vaikka yökylään parhaan kaverin luo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti