maanantai 17. helmikuuta 2014

If every building falls and all the stars fade

Sunnuntaina nukkumaan mennessä totesin ääneen kuinka odotan maanantaita.
Kulunut viikonloppu oli täynnä menoa, vilskettä ja vipinää. Onneksi viikolla ehtii aina relata ja nollata päätä tulevia viikonloppuja varten, vai miten se meni?
Untitled
Weheartit
Ystävänpäivä sujui mitä parhaimmissa tunnelmissa, nimensä mukaisesti ystävän kanssa. Kävimme ensin katsomassa iltanäytöksessä elokuvan The Wolf of Wall Street, joka päättyi puolelta öin. Karkeasti sanottuna kolme tuntia katsottuamme pornoa ja huumeiden käyttöä  siirryimme Rennon kautta Lehmään nauttimaan margaritoja, margaritoja ja vielä muutamia margaritoja...aamuun asti.
Lehmästä on puolivahingossa muodostunut jo kantapaikka, jossa tulee vietettyä yhä enemmän aikaa istuen iltaa ystävien kanssa. Varsinkin näin talviaikaan, kun jokilaivoista ja terasseista ei uskalla muuta kuin haaveilla.

Lauantaisten päiväunien jälkeen oli aika suunnata (työ)kaverini tupareihin Turun Westparkiin. Mamma mia! Makee asunto, paljon porukkaa ja superit tarjoilut. Tämän supernaisen hostaamissa pirskeissä viihtyisin useamminkin.

Koska kaikella on hintansa, sunnuntai menikin koomailun merkeissä. Inhoan koomapäiviä siksi, että niiden päätteeksi on täysin levoton, pitkästynyt ja tylsistynyt. Makasin sohvalla ja ulvoin sitä, miksi ulkona on niin harmaata. Vastaiskuna harmaudelle puin ylleni neonvärisen, oranssin paidan ja takaisin sohvalle ulvomaan.
Onneksi päädyin kuitenkin salille haukottelemaan Elixia Poweriin pumppaamaan hieman bodyani, jonka jälkeen puskin suoraan halki virkistävän helmikuisen vesisateen kotisohvalle katsomaan lätkää.

Toisinaan elämän tarkoitus kiteytyy vadelmahilloon, jäätelöön ja vohveleihin.
Monday, go gentle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti