Kutsun maanantaita nälkäpäiväksi, koska viikonlopun kaiken epämääräisen syömisen jälkeen on hillitön nälkä koko päivän. Yhtälailla viikonlopun kaiken liiallisen nukkumisen jälkeen osaa sitä ihminen olla jotenkin kovin väsy. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä.
Onneksi töissä oli kuitenkin tänään niin kiireinen päivä, etten edes huomannut ajankulua. Puoli viiden paikkeilla ajattelin, että näitä töitä saattaisi jatkaa vaikka miten pitkälle. Hoidettuani kaikki dead line-hommat määräaikaan mennessä heitin koneen kiinni ja lähdin. Itsensä loppuun polttaminen alkuviikosta kostautuu minun kohdallani aina loppuviikosta.
Mulla on tapana joka maanantai raahata itseni töiden jälkeen salille treenaamaan, jotta olisin loppuillasta niin täysin väsynyt, että saisin viikon unirytmini kohdilleen.
Yksi (monista) paheistani on viikonloppuisin pitkään nukkuminen. Joudun ihan tosissani laittamaan kellon soimaan viikonlopuksi kymmeneen. Muuten nukkuisin koko aamupäivän ja olisin kiukkukarhu loppupäivän menettyäni päivän valoisimmat tunnit.
Siitä tulikin mieleeni tämän päivän kiitollisuuden aiheeni, nimittäin auringonpaiste. Aamupäivällä sain työpöytäni äärellä nauttia ujostelevasta auringosta, joka ei ilmeisesti kehdannut astua esiin pilvien takaa. Yhden paikkeilla kuitenkin se hetkellisesti häikäisi silmiini niin, etten nähnyt työhuoneessani muuta kuin auringon valoa. Tiedättekö sen ihanan, kutkuttavan tunteen kun auringon säteet levittävät kasvoillenne huolettoman hymyn?
Sillä sekunnilla sain voitettua väsymyksen kehostani.
Mistä te olette kiitollisia tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti