tiistai 15. tammikuuta 2013

Tiistain power

Tänään kävimme rakkaan lapsuudenystäväni kanssa Elixian Power-tunnilla.
Olen viime aikoina käynyt ahkerasti kyseisellä tunnilla siksi, että se on mielestäni helpoimmin rinnastettavissa itsenäiseen saliharjoitteluun. Siinä ei kuitenkaan ole käytännössä mitään itsenäistä, koska kyseessä on ryhmäliikuntatunti. Siksi se onkin täydellinen valinta minulle, joka loikin salin puolella kuin pikkulintu laitteelta laitteelle.
Tarvitsen treenatessani jonkun pitämään kuria, ajattelemaan puolestani sekä käskemään. Olen huomannut, että kuntoilu onnistuu silloin parhaiten.




Mielestäni ryhmäliikuntatunnilla hyvää, koko kehoa värisyttävää treeniä tavoitellessa ei tule aliarvioida ohjaajan roolia. Ohjaaja on se, joka tsemppaa antamalla lisämotivaatiota salissa oleville treenaajille. Toki jokaisella meistä on omat motiivimme ja tavoitteemme liikunnan suhteen, mutta tarkoitankin tässä pieniä, hetkellisiä motivaation murusia.

Tämän päivän tunnilla oli sali aivan täynnä. Uskallan veikata, että kaikki lipukkeet oli jaettu loppuun eikä salissa ollut tilaa enää yhdellekään. Sellaisessa tilanteessa uskoisi ohjaajan olevan jo täysissä täpinöissään siitä, että hänen tunnilleen on niin moni halunnut tulla, mutta ei. Jostain syystä kyseisen ohjaajan puhekin tuntui olevan jo niin puuroutunutta korvissani, etten olisi huomannut jos hän olisi hokenut ääneen "jaffapullo, jalkapallo, leipäkori, kengänpohja..."
Usein kuulee ohjaajan suusta lentelevän hauskoja välikommentteja, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan naura. Päinvastoin, usein painojen alle hajoavista katseista on luettavissa "joojoo, eikstää biisi koskaan lopu?".
Eräs suosikkiohjaajani ei hyytynyt siinäkään kohtaa, kun oli yrittänyt pitkään luoda saliin iloista, menevää tunnelmaa. Heitettyään vitsin ja saadessaan takaisin vain irvisteleviä ilmeitä tankojen alta, repesi ohjaaja itse totaaliseen nauruun ja tokaisi: "Turhaan te mua noin pahasti katsotte, en mä tätä ohjelmaa oo laatinut", jonka jälkeen kaikkien muidenkin oli viimeistään pakko nauraa mukana.
Mielestäni tässä oli loistava tapa pelastaa tunnelma totaaliselta lässähtämiseltä, joka pimeän maanantai-illan treenin aikana oli enemmän kuin lähellä.
Onko muilla kokemusta innottomista ohjaajista? Oletteko jättäneet tietoisesti heidän tuntinsa väliin vai?

Kyseinen ohjaaja oli todellinen ammattilainen kaikin muin tavoin. Joka kappaletta ennen hän neuvoi millaiset painot kannattaa valita sekä kertoi tarkoin tulevat liikeradat. Tunnin lopuksi ohjaaja mainitsi kyseisen tunnin olleen toinen hänen pitämänsä Power-tunti koskaan ja jäi pitämään salin ovea auki treenaajille toivottamalla mukavaa päivänjatkoa. Olisin voinut tunnin lopuksi laittaa kaiken ohjaajan jännityksen piikkiin, mutta viime viikolla olin saman ohjaajan vetämällä Xycling-tunnilla, jossa meno oli loistava. Mitä mieltä olette? Kuinka tärkeä on ohjaajan rooli ryhmäliikuntatunnilla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti