Uuden vuoden lupaukset

Vielä tammikuun kymmenentenä päivänä voi kuulla ympärillään puhuttavan uuden vuoden lupauksista. Omassa tuttavapiirissäni kyselin hieman jokaisen tekemistä lupauksista, joista (taas kerran) yksi nousi ylitse muiden: painon pudotus sekä terveellisemmät elämäntavat.
Eikö painon pudotus ole asia, jota mietimme lähes päivittäin?
Miksi siis haluamme piinata itseämme ajatuksella jo heti vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien, varsinkin kun ruuansulatusjärjestelmämme huutaa yhä apua kaikkien jouluruokien jälkeen?

Itselläni on taipumusta stressata aina muutostilanteissa ja siksi uskonkin muutoksiin pienin askelin. Mikset vaihtaisi kaupassa perjantai-illan sipsejä porkkanoihin ja lempidippiisi? Tai hellisi itseäsi karkkipussin sijasta pähkinävoilla valelluilla päärynäpaloilla?
En kieltäisi koskaan herkuttelua itseltäni, koska uskon että arjen pieniin hetkiin kuuluu ennen kaikkea nautiskelu.

Oma uuden vuoden lupaukseni oli tänä vuonna olla armollinen itselleni sekä murehtia vähemmän. 

Olen aina ollut kova murehtija luonteeltani. Toisinaan olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa murehdin asioita muiden puolesta vaikkeivät he itse vaikuta olevan asiasta huolissaan lainkaan. Jokin aika sitten sisäistin sen, että murehtiminen on yhtä kuin sateenvarjon kantamista aurinkoisena hellepäivänä ajatuksena taustalla 'mitä JOS??'.

Te, jotka päätitte pudottaa painoanne! Alkoiko projekti jo, vai syöttekö ensin joulusuklaat pois kaapeista?
On turhan kuluttavaa stressata huomenna alkavaa laihdutuskuuria. Jos ajatus laihiksesta ahdistaa, luo itsellesi hyvä olo juomalla lasillinen lempiviiniäsi ja vaihda puolituntinen juoksulenkkisi lempisarjasi viimeisimpään jaksoon. Voit hyvin juosta pidemmän lenkin huomenna.
Loppuelämäsi ajan tärkein henkilö, jonka kanssa sinun on tultava toimeen olet sinä itse. Miksi siis mollaisit itseäsi ajatuksella jostain mitä et vielä ole, mutta vaadit itsesi olevan?

Itse olen aina inhonnut juoksua urheilulajina. Pyörälenkki kuulostaa aina yhtä hyvältä ajatukselta, mutta kävelemään ja juoksemaan minua on vaikea saada.
Syksyllä yritin antaa juoksulle uuden mahdollisuuden, mutta ei. Jostain syystä en lämpeä koko ajatukselle juoksusta harrastuksena. Olen kuitenkin alkanut käymään salilla innokkaammin kuin koskaan löytämällä ne lajit ja treenit, joista saan valtavasti virtaa työpäivän jälkeen.
Miksi siis pakottaisin itseni juoksemaan ulos koiranilmalla vain siksi, että se on terveellistä kun voisin yhtälailla nauttia olostani Elixian uudella, vasta lanseeratulla tunnilla "Fast, Fit & Fabulous"?

 Elämä on täynnä valintoja. Joskus on tärkeää kyseenalaistaa omat päätöksensä saadaksensa uudenlaista perspektiiviä aiheeseen.

Ja muistakaa! Kaikki hyvät tarinat alkaa aina huonoista päätöksistä.