Mun on ollut niin ikävä noita auringon ihania säteitä, joista saatiin tänään nauttia ainakin Turussa. Se hymyn huulille tuova fiilis, kun aurinko häikäsee silmiin niin ettei meinaa mitään nähdä. Ja se hauska hymyn ja irvistyksen yhdistelmä, jonka se saa kasvoille.
Bellissima!
Eilen kävin polkemassa salilla Xycling-tunnilla ja jostain syystä jo ihan alkumetreillä tuli sellainen olo, ettei keho jaksa. Mulle tosi harvoin käy niin, koska teen usein niin tosissani minkä tahansa asian, jonka aloitan. On kuitenkin supertärkeetä kuunnella aina omaa kehoaan ja sydäntään. Jos tuntuu, ettei pysty niin on järkevintä lopettaa siihen ilman suurempia ponnistuksia.
Sen kunniaksi otin tänään lepopäivän salilta ja nautin töiden jälkeen auringosta ja siitä, että auton monitori näytti +8 astetta!
Olette varmaan moni kuulleet muuten Macklemoren ja Ryan Lewisin uuden biisin?
Tänään kävin "salivapaapäiväni" kunniaksi vähän thrift shoppaamassa. Olen jo lukiosta asti harrastanut enemmän tai vähemmän ahkerasti kirppiksiä. One man's trash is another man's treasure, eikö?
Tänään ei mukaani tarttunut oikeastaan mitään, mutta on hyvä muistaa että lähdettäessä thrift shopiin on mukaan otettava tarpeeksi aikaa ja oikeaa asennetta. Minun aikani muutamaan hassuun minuuttiin rajasi parkkilippu.
 | ||
Kirppiksillä käymisestä saisi aina puheenaiheen, joka jakaa mielipiteitä yhtä paljon kuin on keskustelussa henkilöitä mukana.
Osa ei koskisi tikullakaan kirpparitavaraan, jotkut taas vannovat kirppareiden nimeen ekologisista syistä, kun taas joku kävisi mielellään kirpparilla jos vain ehtisi.
Juttelimme jokin aika sitten hyvän ystäväni kanssa käytettyjen merkkituotteiden ostamisesta. Hän kertoi kuinka tuttunsa oli ostanut Micheal Korsin trenssitakin netistä käytettynä pilkkahintaan verrattuna alkuperäiseen hintaan.
Itse olen aina yhtä innoissani samankaltaisista löydöistä, mutta ystäväni oli sitä mieltä ettei mikään korvaa sitä tunnetta, kun esim. merkkilaukku pakataan merkkiliikkeessä omaan, ihka uuteen dust bagiin ja ojennetaan käteen.
Siinä mielessä minun oli helppo yhtyä ystäväni mielipiteeseen, että maksaessasi koko rahalla saat myös (oletettavasti) sen, minkä halusitkin.
Itse aloin koluamaan läpi thrift shopeja juuri opiskeluaikoina, kun sitä rahaa ei pahemmin ollut ylimääräistä. Niihin aikoihin kiertelimme ystäväni kanssa pitkään ja hartaasti läpi melkeinpä jokaisen kaupungin kirppiksen. Parasta oli, kun laitoimme luovuusvaihteen päälle.
Saatoimme ostaa ihan liian isojakin vaatteita, joita lähdimme yhdistelemään ja muuttelemaan saksilla sekä ompelemalla tehden niistä ihan jotain muuta. Parasta siinä oli se luovuuden ja itsensä toteuttamisen tunne.
Nyttemmin, kun pyrin välttämään ostamasta pienintäkään ylimääräistä tavaraa kotiin, olen myös paljon varovaisempi thrift shoppailija. Ostan vain ns. varmoja tapauksia.
Tänä päivänä ehkä suurin syy thrift shopeissa käymiseeni on se, että löydän sieltä toisinaan jotain mitä en tavallisista kaupoista välttämättä löydä. Paljon törmää esimerkiksi ulkomailla olevien vaateketjujen vaatteisiin ja asusteisiin, joita joku on sieltä kotiin raahannut.
Thrift shopiin lähtiessä on myös hyvä muistaa, ettei kannata lähteä hakemaan jotain tiettyä vaan ottaa pikemminkin vastaan se, mitä tarjotaan. En tietenkään tässä kohtaa tarkoita, että kantaisi sieltä kotiin kaiken krääsän - niitäkin nimittäin löytyy, believe me! En vielä tänäkään päivänä ymmärrä niitä, jotka myyvät 80 tyhjää turkkilaisen jugurtin ämpäriä kirppiksellä.
Mutta niitä aarteitakin tosiaan löytyy, mikäli jaksaa etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti