Täällä yksi ihan väsynyt bloggaaja ei kykene uskomaan, että tänään on tiistai. Tää viikko on työn kannalta ehkä vuoden kiireisin mun kohdalla ja toivon ettei se loppuisi kesken, jotta saisin kaiken tehtyä. Silti tuntuu, että tänään on ainakin torstai jo.
Xycling-tunnin jäljiltä reidet kiittää ja täytyy myöntää, että taas on iskenyt se tehokas turbovaihde päälle. Se antaa mulle virtaa käydä innokkaasti salilla. Monesti kuulee ihmisten kysyvän multa kuinka en väsy salilla ravaamisesta tai miksi stressaan itseäni sillä.
Täytyy myöntää, että se on mun kohdalla ihan päinvastoin. Nimenomaan salilla käynti auttaa mua purkamaan ja jättämään kaikki päivän paineet sinne. Joskus, jos väliin sattuu muutama päivä etten käy salilla huomaan heti käyttäytyväni paljon levottomammin ja unen laatukin on surkeeta. En tässä kohtaa yritä puhua vain salilla käynnin puolesta vaan liikunnasta kaikessa muodossa. Sellaisesta, joka saa puuskuttamaan ja hengästymään.
Ja se tunne, kun heräät aamulla armottomaan lihaskipuun. Silloin voit olla varma, että jotain on tullut ehkä tehtyäkin.
 |
| All photos via Pinterest |
Tarkoitan sellaista naurua, joka saa lihakset kipeiksi ja tuntuu, ettei saa enää hengitettyä. Naurua, joka saa onnen kyyneleet valumaan poskia pitkin ja sotkemaan ripsarit. Sellaista aitoa naurua, joka karkaa hetkessä ihan hillitsemättömäksi.
Itse olen etuoikeutettu työskentelemään aivan loistavien ihmisten kanssa, joiden kanssa emme myöskään välty tällaisilta naurunpuuskilta. Sitä fiilistä ei ihan kaikesta saa irti.
Kaikilla on varmasti näistä omakohtaisia kokemuksia, mutta olisi kiva kuulla mikä on ollut kaikkein ikimuistoisin tilanne, jossa olette joutuneet toden teolla tekemään kaikkenne ettette purskahtaisi nauruun väärässä paikassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti