Passengerin Let her go-kappale soinut taustalla repeatilla tässä parin viimeisen päivän aikana.
Mikä siinä on, että ihmisillä on taipumusta oppia arvostamaan menetettyjä asioita?
Kaiken järjen mukaan olisi hyvä kunnioittaa niitä ihmisiä ja asioita, jotka on jo saavuttanut ja oppinut tuntemaan elämässään. Miksi se on silti niin vaikeaa suurimmalle osalle ihmisistä?
Nykypäivän kansantauti näyttäisi olevan ahneus. Kaikki tavoittelee aina jotain hienompaa, suurempaa ja parempaa unohtaen kaiken sen, mitä heillä elämässä jo on.
Not everything that glitters is gold.
Miten sinä harjoitat kiitollisuutta omassa elämässäsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti