tiistai 29. lokakuuta 2013

Oodi arjen luksukselle...

Kesällä jokainen arkipäivä on juhlaa.
En malta nukkua, pomppaan aamulla ylös kuin lapsi jouluaamuna. Rakastan tunnetta, jolla auringon säteet leikittelevät luomillani herättäen mut siihen ihanaan tunteeseen - ihan kuin vatsanpohjassa olisi perhosia. Tuntuu siltä kuin olisi tulossa superhyvä päivä.
Heittää kesähame ylle, menevää musiikkia korville ja polkaista pyörän kyytiin. Töissäkin odottaa vain lounastaukoa, jotta pääsisi ulos aurinkoon nauttimaan eväitä.

Pinterest

Tällä hetkellä todellisuus on kuitenkin muuta. Lokakuu taittuu juuri marraskuuhun. Jos mikään on nyt parhaimmillaan niin se on kaamos.
Tulin juuri lenkiltä kotiin, märkänä kuin uitettu koira.
Hetkeä aikaisemmin olin nähnyt itseni peilin kautta Mel Gibsonina elokuvassa Braveheart(Taipumaton). Uhmasin Simo-myrskyä ja heitin lenkkarit jalkaan. Vaikutin lenkillä lähinnä siltä kuin olisin juossut henkeni edestä pakoon.


Braveheart

Lämpimän suihkun siivittämänä istun nyt ikkunan vierellä läppäri sylissä, kuunnellen sateen ropinaa. Rappanaa lainaten, se vaan jatkuu ja jatkuu. Edessäni palaa kynttilät ja iso kuppi kamomillateetä. What could possibly go wrong?

Synkästä lokakuusta, pelottavan pimeistä ja hiljaisista kaduista päästäänkin suoraan arjen luksukseen.
Pyrin lisäämään jokaiseen arkipäivääni aina ripauksen luksusta. Varsinkin tällaisina syyspäivinä, kun tuntuu että koko elämä on yksi horrostila. Jokin kantava, selittämätön voima nostaa mut sängystä ja saattaa työpöydän äärelle.

Koska tällaisia vähän isompia arkisia unelmia ei pysty joka päivä toteuttamaan niin keskityn nauttimaan niistä pienemmistä - ja tärkeämmistä asioista, jotka tuovat hetkiini nautintoja. Tosiasiahan on, että elämä koostuu suurimmaksi osaksi arkipäivistä, joten miksemme vain nauttisi niistä?

Ennen kaikkea haluan kuitenkin mainita, että priima luksus löytyy korvien välistä. Se on sitä, että osaa arvostaa. Ja erottaa jyvät akanoista.
En ole ylellisyydenkipeä ihminen, vaikka myönnänkin olevani onneni huipulla kun saan nautiskella hienouksista. Minulle luksus ei kuitenkaan ole aina sama asia kuin raha tai materia.
Sen ei tarvitse olla mitään sen suurempaa, vaikkakin kasvohoito myrskyisenä tiistai-iltana kuulostaakin enemmän kuin unelmalta.
Luksus on niitä pieniä arkisia asioita, joita ilman voisin hyvin elää, mutta jotka saavat leveän hymyn niin kasvoilleni kuin sydämeeni. Asioita, jotka saa mut hymyilemään läpi synkän työpäivän, kun ikkunakin keksii alkaa leikkiä peiliä vasten pimeää taivasta.

Mun jokainen aamuni alkaa todellisella luksuksella: mulle valmiiksi tehdyllä, itseni kokoisella kupillisella kuumaa lattea ja pehmeää maitovaahtoa. Me love. Kirsikkana kakun päällä saan pienen, söpöilyviestin joka aamu, kiinnitettynä mukiini.

Vaikka kuinka tuntisi olevansa on the top of the world niin täytyy muistaa, että huipulla aina tuulee. Olen ollut keskellä myllerrystä henkilökohtaisessa elämässäni ja käynyt tunteita läpi kylmästä lämpimään. Jos jotain olen tähän astisen elämäni aikana oppinut, niin sen ettei mikään ole varmaa. Siksi tulisi muistaa nauttia niistä asioista, jotka on jo elämässään saavuttanut. Koska me kaikki opitaan kantapään kautta ennen pitkää, että all good things come to an end.
Tällaisten vähän vaikeampien aikojen myötä oppii arvostamaan niitä hyviä hetkiä. Oppii pysähtymään ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos tekisit listan arjen nautinnoistasi, mitä listasi sisältäisi?

Omani olisi kuluneelta viikolta seuraavanlainen:

Parasta maanantain luksusta on saada äitiltä tekstiviesti juuri ennen kuin työaika lähenee loppuaan - kutsu kotiin syömään. Mikä muka voittaa sen ihanan tunteen, kun saa nälkäisenä ja väsyneenä istahtaa suoraan ruokapöytään sen sijaan kuin tulla yksin kotiin ja yrittää epätoivoisesti keksiä mitä ruokaa valmistaisi, kun keittiöstä löytyy tölkki herkkusieniä, kurkumaa ja jääkaapin valo?

Tiistaina leikin prinsessaa omassa maailmassani, kun saan kyydin työpäivän päätteeksi suoraan kotiovelle asti. Automatka taittuu kuunnellen Spotify-soittolistaa, johon puolestani on koottu kaikki lempilauluni.

Keskiviikon huippuhetki on puokkiin jaettu leivos iskän kanssa Cittarin kahvilassa. "Kuka muka käy CM-cafessa?" sanoi lukion äidinkielen tunnilla eräs tyttö ryhmässämme. Silloin en vielä tiennyt, että CM-cafe tulisi olemaan vielä jonain päivänä luksusta.

Torstain aloitamme töissä aina käymällä läpi kiitollisuudenaiheitamme Positiivisuuspäivän kunniaksi. Kirjoitamme ne pienelle lapulle, päiväämme laput ja pudotetaan Lidlin Potatosalad-rasiaan :-)
Stressaavina hetkinä käymme niitä yhdessä läpi ja muistutamme toisiamme siitä, kuinka siunattuja elämässä olemmekaan.

Perjantai. Tarviiko mun edes sanoa?
Viikonloppu täynnä täydellistä ohjelmaa, hyvää syötävää ja rakkaita ihmisiä.

Tänään mun arkeen luksusta toi Milanosta ostamani, ihanan tuoksuinen Arganöljyä sisältävä suihkugeeli. Mun iho tykkää ja mieltä lämmittää matkamuistot Italiasta.
Seuraavaksi siirryn hyväntuoksuisten lakanoiden väliin tutimaan.
Let it rain outside, I'm not crying inside.
Mun sydän on onnellinen.

Millaisen ripauksen luksusta te saitte nautiskella tänä sateisena tiistaipäivänä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti