The lights are on but everyone's gone

Ajattelin, etten kirjoittaisi mitään. Tänään mulla ei riitä sanat.
Mutta sitten suutuin itselleni. Aloin riitelee itseni kanssa. Tekeekö kukaan muu sitä koskaan?
Ei tällaisesta voi olla hiljaa.

Niin kauan kun kukaan ei sano mitään, tällaista tulee vaan tapahtumaan.
Hiljaisuudella me hyväksytään ja olen aika varma, ettei kukaan oikeasti hyväksy tällaista. Sanomattomuudella me vaan annetaan virheellisesti ymmärtää, että kaikki on ihan okei. Esitetään ettei huomattu. Tai käännetään nopeasti katse toiseen suuntaan, ettei ehdittäisi näkemään. Kukaan ei halua olla silminnäkijänä, koska pelkää saada vasikan leiman otsaansa. Suojellaan itseä muiden kustannuksella.
Eikö sitä sitten tapahdu, jos kukaan ei kuule siitä?
Tällainen ei todellakaan ole okei.
Mutta hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Viittaan siis Masalassa löydettyyn 2-vuotiaaseen, pahoinpideltyyn taaperoon.
Kuka oikeasti tekee mitään sellaista?
Törmäsin itse netissä kyseiseen uutiseen. Lopetin lukemisen parin ensimmäisen kappaleen jälkeen.
En mä tällaiseen uutisteen halunnut törmätä, kun avasin iltapäivälehden mobiilisovelluksen älypuhelimellani.
Minäkin tein sen. Lopetin lukemisen, koska mun tuli huono olo. Mutta mun hetkellinen huono olo ei ole mitään verrattuna sen pienen lapsen huonoon oloon, siihen kaikkeen tuskaan mitä pieni ihminen on joutunut kestämään. Jollain itsekkäällä tavalla varmaan ajattelin, että lopettamalla sairaan uutisen lukemisen myös asia lakkaisi olemasta.
Pieni, puolustuskyvytön lapsi kylmässä alasti. Helvetti soikoon, ei tällaista tapahdu edes maailman onnettomimmassa maassa. Vai onko tällainen jotenkin ihan eri asia kuin raaka väkivalta naisia ja tyttöjä kohtaan Kongossa?
Ei tällaista saa tapahtua, missään.

Mikä ajaa ihmisen hirviömäiseen tekoon?
En keksi mitään tilannetta, joka vaatisi sen, että pientä lasta lyödään.
En tiedä mitään tilannetta mikä muuttuisi parempaan väkivallalla. Mikä oikeuttaa loukkaamaan toisen fyysistä koskemattomuutta?
Ja millainen ihminen ylipäätään pahoinpitelee pienen lapsen?
Olen sitä mieltä, että toistemme tuomitsemisen sijaan tulisi tuomita teot. Rumat, hirvittävät, kamalat teot. Mikä asia ajaa aikuisen ihmisen niin ahdinkoon, että sitä lähdetään purkamaan pahoinpitelemällä pientä lasta?
En todellakaan puolusta sitä henkilöä, joka tällaista on tehnyt. Mietin vain, että olisiko mahdollista että kyseinen henkilö olisi yrittänyt saada apua aiemmin onnistumatta siinä?
Stephen Coveyta lainaten: we judge others by their behaviour, but ourselves by our intentions.

Tänä päivänä kansakuntamme ylle on langetettu kirous nimeltä teknologia ja sen nopea kehitys. On älypuhelin ja Smart-TV. On kaikkea nerokasta, mutta tuntuu että se oma järjenkäyttö ja älykkyys on jätetty pois pelistä. Mulla ei ole mitään teknologian kehitystä vastaan, mutta jos sen on tarkoitus johtaa tällaiseen tilanteeseen, jossa omalla järjellä ei enää ajatella vaan annetaan älypuhelimen hoitaa sekin tehtävä - mä haluaisin jo hypätä pois tämän maailmanpyörän kyydistä, kiitos. Mä en halua hetkeäkään elää osana tällaista. Tällaista ei saa tapahtua maailmassa, jossa haluan elää.

Näin joulun alla, kun keräännytään juhlimaan, nauttimaan ja rentoutumaan olisi kiva, jos jokainen pyhittäisi edes pienen hetken keskellä joulukiireitä näille tärkeimmille ihmisille. Puolustuskyvyttömille ihmisille. Lapsille, nuorille, miehille, naisille, vaimoille, tyttärille, pojille. Kaikille niille, jotka elävät päivittäin henkisen tai fyysisen väkivallan uhan alla. Koska me ollaan kaikki maailman tärkeimpiä yksilöitä, ihmisiä.

En vetoa tässä kohtaa pelkästään päättäjiin, koska olen todennut sen olevan välillä toivotonta. Vetoankin teihin kaikkiin muihin. Me yksilöt muodostetaan tää yhteiskunta, joka ei selvästikään näytä voivan hyvin. Sinä, minä ja hän ollaan yhdessä me. Ei tehdä tällaista paskaa toisillemme. Tää on ihan liian raakaa, mä en vaan voi käsittää tällaista. Enkä edes halua käsittää.
Ei sen näin pitäis mennä.

It's a cruel, cruel world to face on your own
A heavy cross to carry along
The lights are on but everyone's gone
And it's cruel
I trust you
If it's already been done, undo it
It takes two
It's up to me and you to prove it

 

Tämän biisin myötä mukavaa maanantaita kaikille. Yritetään tehdä siitä mukava myös toisillemme.