Kuinka moni uskaltaa näin joulun alla tunnustaa olleensa tuhma tänä vuonna? Tähän aikaan vuodesta voi vaan yrittää selitellä temppujaan pukille. Tontut on seuranneet meitä salaa, myös silloin vappuna, juhannuksena, Tallinnan reissulla ja firman pikkujouluissa.
Rakas joulupukki, voin selittää...
Tämä vuosi on ollut elämäni paras ja kamalin.
Tammikuussa en vielä tiennyt millaiseen 5000:n kierroksen linkoukseen joutuisin. Kaiken tämä vuosi minusta puristi irti. Ja niin paljon se minulle antoi. En edes uskalla sanoa ääneen kuinka kiitollinen olen tällä hetkellä kaikesta minkä elämältä olen saanut. Pelkään niin tämän hetken ja fiiliksen särkyvän.
Paulo Coelhoa lainaten: If you're brave enough to say goodbye, life will reward you with a new hello.
Maaliskuussa pakenin hetken mielijohteesta yhteen maailman ihanimpaan kaupunkiin, Pariisiin selvittelemään päätäni.
Turha yritys ja onnistuin samalla jättämään sydämeni Pariisiin.
Yksi ihanimpia asioita vuodessa 2013 on ollut se, että olen pyhittänyt siitä suurimman osan elämäni tärkeimmille, ystävilleni. Ihailen erään rakkaan ystäväni elämänasennetta. Hän osaa nauttia hetkestä ja sulkee turhat murheenryynit pois mielestään.
Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia häneltä paljon elämään liittyen. Kuinka olla rohkea, tarttua hetkeen ja sulkea kaikki muu epäolennainen pois mielestä. Siksi kysyin häneltä salitreenin päätteeksi Coffee Housessa käytäiskö Pariisissa kääntymässä? Ja me käytiin.
Shop 'till you drop toteutui Pariisin Val d'Europessa kyseisenlapsuudenystäväni sister by choiceni kanssa. En minä, mutta kuulin että yhden tytön matkalaukku ei mennyt edes kiinni vaan se solmittiin epätoivoisesti umpeen. Olisitte nähneet virkailijan ilmeen lentokentällä, "Mais mademoiselle, are you sure..? It seems that you're suitcase is open..."
Oui oui merci beaucoup ja au revoir! Kun matkalaukut painavat enemmän kuin niiden kantajat, voidaan sanoa olevan vähän pulassa.
Ranskasta palattuani jätin matkalaukkuni purkamatta makkariin, koska pian pitikin jo rientää takaisin lentokentälle ja sieltä valloittamaan Barcelonaa.
Unohtumaton viikko toisen lapsuudenystäväni kanssa tuli enemmän tarpeeseen kuin viisi loton päävoittoa elämässä ikinä.
Vuosi 2013 oli henkisen kasvun, oppimisen ja mietiskelyn vuosi minulle. Päädyin enemmän pohjalle kuin koskaan olisin kuvitellut putoavani ja nousin korkeuksiin - sellaisiin sfääreihin, että huimaa. Opin heittäytymään tilanteisiin ja olemaan välittämättä niistä mielipiteistä, joilla ei oikeasti ole merkitystä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni uuden vuoden lupaukseni (melkein) toteutui ja olin itselleni paljon armollisempi kuin aiemmin. Suljin monia ovia perässäni ja vastaavasti eteeni avautuivat monet muut ovet.
Koska en kuitenkaan saa koskaan tarpeeksi rakkaistani ja ystävistäni, olen pyhittänyt huomisen keskiviikkoillan kahdelle elämäni naiselle. Tyttöjenilta, valkoviiniä ja itsetehtyä sushia.
What possibly could go wrong?
Joten, 2013... No hard feelings.
Paitsi, jos keksit mulle jonkun kamalan, major yllätyksen kahden viikon aikana.
Sulkeakseni tämän vuoden ympyrän täydellisyyteen, päätän kuluvan vuoden ja aloitan uuden vuoden - missä muuallakaan kuin Pariisissa.
Rakas joulupukki, voin selittää...
Tämä vuosi on ollut elämäni paras ja kamalin.
Tammikuussa en vielä tiennyt millaiseen 5000:n kierroksen linkoukseen joutuisin. Kaiken tämä vuosi minusta puristi irti. Ja niin paljon se minulle antoi. En edes uskalla sanoa ääneen kuinka kiitollinen olen tällä hetkellä kaikesta minkä elämältä olen saanut. Pelkään niin tämän hetken ja fiiliksen särkyvän.
Paulo Coelhoa lainaten: If you're brave enough to say goodbye, life will reward you with a new hello.
Turha yritys ja onnistuin samalla jättämään sydämeni Pariisiin.
Yksi ihanimpia asioita vuodessa 2013 on ollut se, että olen pyhittänyt siitä suurimman osan elämäni tärkeimmille, ystävilleni. Ihailen erään rakkaan ystäväni elämänasennetta. Hän osaa nauttia hetkestä ja sulkee turhat murheenryynit pois mielestään.
Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia häneltä paljon elämään liittyen. Kuinka olla rohkea, tarttua hetkeen ja sulkea kaikki muu epäolennainen pois mielestä. Siksi kysyin häneltä salitreenin päätteeksi Coffee Housessa käytäiskö Pariisissa kääntymässä? Ja me käytiin.
Shop 'till you drop toteutui Pariisin Val d'Europessa kyseisen
Oui oui merci beaucoup ja au revoir! Kun matkalaukut painavat enemmän kuin niiden kantajat, voidaan sanoa olevan vähän pulassa.
Ranskasta palattuani jätin matkalaukkuni purkamatta makkariin, koska pian pitikin jo rientää takaisin lentokentälle ja sieltä valloittamaan Barcelonaa. Unohtumaton viikko toisen lapsuudenystäväni kanssa tuli enemmän tarpeeseen kuin viisi loton päävoittoa elämässä ikinä.
En ole koskaan itkenyt ja nauranut niin paljon - samanaikaisesti.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun asiat ei elämässä menekään kuin Strömsössä?
Aluksi sitä on vähän vaikea käsittää, ei oikein tiedä mitä tekisi. Mutta oli siinä tunteessa jotain hyvääkin. Se fiilis, kun voi tehdä mitä haluu.
Enkä tarkoita tällä mitään hölmöilyjä, vaan sellaista elämään heittäytymistä yleisellä tasolla.
When nothing is sure, everything is possible.
Aina välillä me kaikki tarvitaan wake up call elämässä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni uuden vuoden lupaukseni (melkein) toteutui ja olin itselleni paljon armollisempi kuin aiemmin. Suljin monia ovia perässäni ja vastaavasti eteeni avautuivat monet muut ovet.
What possibly could go wrong?
Joten, 2013... No hard feelings.
Paitsi, jos keksit mulle jonkun kamalan, major yllätyksen kahden viikon aikana.
Sulkeakseni tämän vuoden ympyrän täydellisyyteen, päätän kuluvan vuoden ja aloitan uuden vuoden - missä muuallakaan kuin Pariisissa.
Kun mä laitoin paperille kaiken minkä mä menetin
siinä samalla mä myös surut puolitin
Kun mä laitoin paperille kaikki hölmöt pelotkin,
vihdoin laulaa ne ulos uskalsin
All photos via Pinterest.
siinä samalla mä myös surut puolitin
Kun mä laitoin paperille kaikki hölmöt pelotkin,
vihdoin laulaa ne ulos uskalsin
All photos via Pinterest.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti