Vuoden siirappisin viikko.
Kaupat ovat täyttyneet sydämen muotoisista suklaakonvehdeista, söpöistä pehmoleluista ja teekupeista, joihin on kirjoitettu ylimmät rakkaudentunnustukset. Love is in the air ja Juha Tapio tykkää musta niin, että halkee.
Niin hunajaista, että olen sokerihumalassa.
Kyllä vain, ystävänpäivä on pian täällä taas.
On aika kaivaa pölyttynyt osoitekirja piirongin laatikosta ja muistaa sitä rakasta ystävää kortilla, josta ei ole kuullut mitään sitten joulukortin. Mutta kun on kaikkia näitä kiireitä joka päivä, ettei ehdi soitella ja nähdä.
Minulle ystävänpäivä on vain tavallinen päivä muiden seassa. Sinä päivänä minulla on takuuvarmasti parempi mieli lähinnä siksi, että saan nähdä ympärilläni rakkautta ja lämpöä muiden ihmisten välillä.
Itse olen äärettömän kiitollinen, siunattu ja onnellinen siitä, että saan nauttia rakkaudesta vuoden 365 päivänä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
On myös ihmisiä, jotka viettävät ystävänpäivänsäkin täydessä yksinäisyydessä.
Tässä kohtaa joku saattaa syyttää yksinäisiä siitä, että mitäs eivät lähettäneet sitä ketjuviestiä eteenpäin vuonna 2008, jossa neuvottiin lähettämään se kolmessa minuutissa kolmelle sadalle kaverille tai ylle lankeaisi kirous ja haisevat sukat.
Yksinäisyys ei kuitenkaan ole valintakysymys. Yksinäinen ei välttämättä ole yksin eikä yksin oleva aina ole yksinäinen.
Yksinäisyyttä voi kokea elämän eri tilanteissa sekä monista eri syistä.
Toisinaan yksinäisyyden tunne voi johtua masennuksesta. Ympärillä on ihmisiä, mutta heidän fyysisellä läsnäololla ei ole merkitystä, mikäli kokee ettei kukaan ymmärrä.
Yksinäisyyden tunne voi kuitenkin olla ohimenevä tunne ellei ole jäänyt sosiaalisesti eristetyksi.
En todellakaan väitä, että olisi väärin ylisöpöillä ystävänpäivänä. Nautin itsekin suuresti sellaisesta. On vain yksinkertaisesti asioita, jotka vaihtaisin siihen päivään. Tosin minä juhlin todellista rakkautta vasta helmikuun 15. päivä, kun metsästän kaupoista ystävänpäiväsuklaata -50 % hintaan.
Ystävänpäivän ruusujen sijasta otan mieluummin vastaan liljoja harmaana syyspäivänä piristämään mieltäni. Eikä minuun tee erityistä vaikutusta rakkaudella ammutun päivän ökytreffit vaan enemmänkin herääminen laiskaan sunnuntaihin aamiaisen tuoksun leijaillessa sänkyyn on niin mun juttu. (Ylläripylläri!) tie minunkin sydämeeni käy vatsan kautta.
Rakastan rakastaa ystäviäni, perhettäni ja rakastettuani.
Sorrun myös itse ystävänpäivälle tyypilliseen söpöilyyn. Ja tykkään siitä, mutta harrastan sitä jatkuvasti vuoden muinakin päivinä.
Rakkaudentunnustukset kahvikuppiin kirjoitettuna, kylppärin peili sotkettuna huulipunalla rustatuin viestein ja postikorttien lähettely on arkipäivää. Tunnustan rakkauttani ja kirjoittelen rakkausviestejä ja -kirjeitä useammin kuin katson kymppiuutisia.
Olen omasta mielestäni etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, etten koe itseäni yksinäiseksi - ystävänpäivänäkään.
 |
| All photos via Pinterest |
Jättäkää se kulunut osoitekirja piironkiin jatkamaan pölyttymistä.
Älkää ottako turhaa stressiä ystävänpäivästä tai olko mainonnan uhreja. Nauttikaa rakkaidenne läsnäolosta vuoden jokaisena päivänä.
Ja muistakaa, että on ihmisiä, joilla ei ole äitiä äitienpäivänä. Eikä isää isänpäivänä.
Elämä on muutenkin raskasta toisinaan, ei tehdä siitä yhtään vaikeampaa.
Paitsi jaloille, mikäli perjantai tarkoittaa teillekin jalkatreeniä.
Rakkaudentäyteistä siirappiviikkoa kaikille. Vai pitäisikö sanoa siirapintäyteistä rakkausviikkoa..?
Nauttikaa, jos olette syypäitä jonkun hymyyn tänäänkin.
PS. Jos ystävänpäivä, rakkaus tai ihmisten läsnäolo ei muuten nappaa niin laske lämpimiksesi montako rakkaus-sanaa eri muodossa tekstistä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti