Minä, joka rakastan laittautumista. Nautin niin itseni kuin muiden meikkaamisesta ja tykkään siitä, kun saan laittaa hiuksiani miten milloinkin.
Nyt mulla on päälaella maailman onnettomin solmu (yrittäen epätoivoisesti esittää nutturaa) ja vaihdan suuntaa aina, kun huomaan törmääväni peiliin edessäni.
Myönnettäköön, että viime viikolla iskeneellä flunssalla on sormensa pelissä. En tiedä mitä ystäväni karma mulle kostaa, koska viime perjantaina olin aivan kuollut päästyäni kotiin.
Ja tänä aamuna herättyäni kurkkuni oli taas kuin raastinrautaa.
Tauti vol. 2
Flunssa tulee ja menee, ihan niin kuin ihmisetkin.
Ja tiedättekö, joskus sitä löytää itsensä sellaisista tilanteista ettei meinaa itsekään uskoa.
Niin kuin nyt. Minä ja minun uusi ihastukseni. Punaiset hiukset.
Pari vuotta sitten ajattelin, että Rihanna oli täysin flipannut värjättyään hiuksensa punaisiksi.
Ja tässä minä nyt ihailen hänen punaisia hiuksiaan.
Opin jo ettei koskaan saa sanoa koskaan.
Keskiviikkona ehdin julistaa kovaan ääneen "mä en oo koskaan kipee!" BOOM ja perjantaina makasin kuumeessa pyytäen anteeksi kaikkia tekemiäni syntejä tässä maailmassa.
Samoin 2000-luvun alussa sanoin etten tule koskaan pukemaan pillihousuja. No, tiedätte varmaan miten siinäkin kävi.
Tää ei nyt varsinaisesti ollut Rosen ruotimishetki, vaikka universumi pitää hyvin huolen siitäkin.
Tulin kertoo teille siitä miten haluaisin itselleni tuollaiset ihanat punaiset hiukset... huoh.
Koska tunnen itseni kuitenkin liian hyvin, tiedän ettei minulla ole tarpeeksi rohkeutta värjätä hiuksiani noin radikaalisti. Siksi tyydyn haaveilemaan hieman enemmän ruskeaan taittuvasta punaisesta. Myös siksi, että itseni tuntien en tule hoitamaan sähäkänpunaisia hiuksiani asianmukaisella tavalla kahta viikkoa pidempään. Lempinimet lyhtypylväs, light at the end of the tunnel sekä Rudolf the Red Hair eivät ole niitä asioita, joita kaipaisin perinteiseen talviseen hajoamiseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti