So far not so good, helmikuu on ollut mulle yhtä sängyn pohjalla makaamista, kuumetta ja jättimäistä boom kah'ia mun pienen pään sisällä.
Eniten hapokasta on olla pystysuorassa sen neljä minuuttia, jotta saisi syötyä edes jotain voimaantuakseen tätä tautia (a.k.a Saatanan terveisiä) vastaan.
En ole siis unohtanut teitä lukijoita enkä myöskään jättänyt hyvästejä tälle illuusiolle, jota joku todelliseksi maailmaksi kutsuu. Mulle se on vain yksi iso läppä ja siksi alimmasta helvetistä kantautuikin mulle lämpimät terveiset.
Lopetan kirjoittamisen tällä kertaa lyhyeen siksi, että a) on edelleen hapokasta olla ylhäällä eli istua, b) oon mixannut itselleni sellaisen superhyvän cocktailin, jonka vaikutuksen alaisena ei tulisi sanoa/kirjoittaa/esiintyä missään julkisesti. Ainoa asia, joka kuitenkin saa uskomaan parempaan huomiseen keskellä tätä kaikkea hidasta kuolemaa on tuo herkullinen cocktail á la Rose, joka sisältää Finrexiniä, Posivil Zinkiä, jotain poretablettia (jonka löysin jostain kyseenalaisesta ruskeasta purkista), Panadol Fortea ja Cocillanaa (kolmilääkettä, jee). Jos näillä en saa luotua tarpeeksi kohteliasta vastaanottoa ystäväni paholaisen terveisille, niin toivon että tämä hidas kuolema laittaisi hieman vauhtia itseensä. Do or die, sanoisin tässä kohtaa vastustajalleni.
Josta tulikin mieleeni, että aina on syytä pieneen avautumiseen sekä juhlaan. Kävin eilen lääkärillä hakemassa vähän lääkettä tähän flunssaan.
Uskoni lääkäreihin on todella ollut koetuksella enkä tiedä mikä sai minut näin heikkona hetkenä kääntymään muka ammattilaisen puoleen. Kerroin, että mulla särkee päätä ja muita perusjuttuja flunssaan liittyen. Tää sivistynyt, osaava lääkäri kirjoitti mulle Panadol Forte 1g:ta ja kyytipojaksi kolmio-Cocillanaa iltaisin otettavaksi.
En tiedä eikö se oikein nähnyt mua vai missä sen silmät luurasi sillä hetkellä, mutta voin kertoa että jos mä ottaisin näitä molempia samanaikaisesti niin heräisin seuraavan kerran ensi jouluna.
Kolme grammaa parasetamolia sekä kolmiolääkettä ja voin heittää hyvästit kaikille mun haaveille ja unelmille terveestä mahalaukusta.
Jäin miettimään miksei lääkärisetä kaivanut esiin moottorisahaa ja tehnyt mulle saman tien Teksasit?
Tällaisina hetkinä, viisi päivää kolmen peiton alla maanneena sitä oppii arvostamaan asioita, joita sortuu pitämään itsestäänselvyytenä, kuten terveyttä ja wifiä. Home is where your wifi connects automatically.
Rose kiittää, yskii ja kumartaisi, jos nessu ei valuisi.
Ja vinkkejä flunssan karkoituksesta otetaan vastaan. Nyt jos koskaan, anna sisäisen Marttasi herätä ja ottaa valta sinussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti