torstai 27. helmikuuta 2014

I have died everyday waiting for you

Kaipaan kesää.
Haluan lämpöä, aurinkoa, valoa ja nautintoja.

Aamulla sain pienen hetken kuunnella kauneinta lintujen laulua odottaessani kyytiäni töihin.
Se sai sydämeni hymyilemään, vaikka tuntuikin kovin luonnottomalta näin helmikuussa. Lintu-parka, ihan sekaisin. Niin kuin minäkin.
Kuulin, että jossain oli bongattu leskenlehtiäkin.


Sormeni palelivat, kun näpersin puhelintani pysäkillä. Löysin sieltä kuvan viime kevään Barcelonan reissulta. Rekka ajoi lujaa ohi ja kaikki hiekat lensi mun silmiin. Puristin silmät tiukasti yhteen ja kuvittelin Barcan lämpimän auringon säteet mun olkapäillä.
Auto tuli ja hyppäsin kyytiin, heitin penkinlämmittimen nupit kaakkoon ja suljin silmäni. Seuraavat seitsemän minuuttia nautiskelin feikki-lämmöstä.

Tänään on torstai, mutta tuntuu että viikko olisi venynyt ikuisuuden. On kuin elettäisiin viidettä torstaita putkeen. Miksei se jo lopu?
Olen väsynyt Veikka Gustafssonin tyyliin (vuorikiipeilyn jäljiltä) ja nukkunut pitkiä öitä viime aikoina.
Mikään ei huvita. Paitsi lenkkeily. Olen juossut normaalia pidempiä reittejä ja monta kilometriä joka ilta.

Juoksulenkin jälkeen kannan soittimen ja kaiuttimet kylppäriin. Kuuman suihkun ja lempimusiikin jälkeen on onneksi paljon parempi mieli.
Mistä te muut saatte energiaa tällaisena vuodenaikana, kun ei näytä olevan talvi, kevät eikä kesä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti