Herätyskello soi.
Sipaisen etusormellani puhelimen kosketusnäyttöä saadakseni herätyksen pois. Kumarrun nostamaan puhelimen sängylle ja lyön pääni jokapäiväiseen tapaan vaatekaappiin.
Puhelimen valo häikäisee silmiä. En anna sen häiritä, koska tiedän että se on ainoa kirkas valo, josta saan nauttia helmikuussa.
Huomaan muutaman Whatsapp-viestin tulleen minulle yön aikana. Avaan niistä ensimmäisenä rakkaan lapsuudenystäväni lähettämän viestin:
On varmaan sanomattakin selvää, että koko päiväni oli pelastettu ennen kuin se ehti alkaa.
Nousin ylös sängystä ja hieroin sitä samaa kipeää kohtaa, jonka lyön joka aamu kaapin kulmaan.
Nautin kaikessa rauhassa, aamuhämärässä kupin kahvia ystävyyden kunniaksi. Laskin jälleen kaikki siunaukseni ja aloitin päiväni leveimmällä hymyllä koskaan.
Olen miettinyt taukoamatta aamusta asti, että miten olenkaan voinut ansaita näin hienoja ystäviä elämääni.
Miten toinen osasikaan yhdellä viestillä pelastaa koko onnettoman, väsymyksen värittämän viikkoni?
Haluun säilyttää tämän tunteen ja hetken sydämessäni aina.
Tämän myötä mukavaa perjantai-iltaa kaikille. Nauttikaa viikonlopustanne ja kertokaa rakkaillenne kuinka tärkeitä ne teille on. Pieni vaiva teille, suuri ilo heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti