Too glam to give a damn

Viime viikolla hehkutin maanantain kunniaksi loistavaa mennyttä viikonloppua ja nyt on taas maanantai. Elämä on laiffii ja mulle se on just nyt niin makeeta, että oksat pois. Oli sitten viikonloppu tai ei!
Aurinko paistaa suoraan sisälle. Häikäsee, parasta!
Ja mulla on iso muki täynnä maitokaakaoo. Hei, jos jonkun mielestä multa puuttuu jotain - puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi, por favor.

Olen saanut elämässä oppia sen, että kaikki on järjestelyistä kiinni. Enkä tarkoita nyt sellaista "hähää horo, maksan sut"-järjestelyistä. Vaan siitä, että muuttamalla asennettaan voi aikaansaada paljon.

Ei varmasti tule kellekään yllätyksenä, kun kerron etten pidä aamuista. Enkä pidä talvesta. Ja vielä vähemmän pidän siitä, että jouduin heräämään aamulla siihen, että kaikkialla oli lunta. Varsinkin, kun ollaan lähempänä huhtikuuta kuin talvea.

Sori, jos tässä kohtaa menetitte jo halunne lukee tätä mun tekstiä (oikeesti, yritän saada tähän jotain punaista lankaa!) ja anteeksi myös siitä, että mitä todennäköisimmin aloitte inhoamaan talvea, aamuja ja elämääkin. Mutta oikeasti yritän vain sanoa, että sitten kun joutuu kohtaamaan kaikki vihollisensa kerralla silmästä silmään, on aika ottaa tilanne haltuun.
Kyllä te tiedätte, keep your enemies close ja silleen.

Tänään aamulla herätyskello soi 5:45.
En todellakaan tiedä miksi, mutta ajattelin että turha on kiukutellakaan.
Avasin silmät, nousin sängystä.
Aamukahvin, herkkuleivän ja lämpimän suihkun jälkeen ei voi olla muuta kuin loistokas olo.
Selasin nettiä aamupalalla ja törmäsin seuraavaan tekstiin.

 

Mielestäni se kiteyttää aika tehokkaasti paljon asioita itseensä.
Oon pyöritellyt tätä koko päivän mielessäni.
Sai mut mietiskelemään, toivottavasti teidätkin.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Hymyilkää, vaikka viime lauantaista on taas kauan aikaa.