But if you want to believe in a better life, find a way. Try now.

Kevätväsymys on sanan merkityksellisessä muodossa ollut minulle aina kovin absurdi.
Eihän keväällä ole mitään tekemistä väsymyksen kanssa. Vai onko?

Kevään tulosta huolimatta olen ollut niin kovin väsynyt kuluneina päivinä. Ja nukkunut sitäkin enemmän.
Tällaisen hetkellisen, pinnallisen uupumuksen aikana arvostaa entistä enemmän niitä asioita, jotka tuovat pienen hymyn kasvoille - ja sydämeen.
Niitä pieniä onnenhetkiä.
Puhumattakaan niistä onnelliseksi tekevistä asioista. Niistä ihmisistä, joita ilman en edes voisi kuvitella koskaan olevani olemassa. Jo ajatus tekee minut onnettomaksi. But the thought of you gone, makes everything wrong in my life.

Minulle yksinäisyys on ehkä niitä pahimpia tuntemuksia elämässä.
Onneksi, en ole montaa kertaa joutunut tuntemaan oloani yksinäiseksi. Siitä saan ainoastaan kiittää rakkaita ystäviäni, perhettäni ja sitä kaikista rakkainta. Olen niin siunattu, että pelkään edes lähteä avaamaan onneni määrää tällä saralla. Näiden ihmisten läsnäolo on ainoa asia, joka kristallisoi maailmani kirkkaaksi.



Ystävän piirtämä Tequila-fisu



Kaikki on varmasti joskus saaneet kokea se, kun asiat ei menekään suunnitellulla tavalla. Toisinaan asiat epäonnistuu totaalisesti ja täytyy keskittyä käsittelemään pettymyksiä. Uskon siihen, että kaikki asiat kuitenkin järjestyy. Ja kaikesta selviää, ennemmin tai myöhemmin.
Joskus taas matkalla unelmiin sitä löytää uuden, paremman unelman jota lähtee tavoittelemaan.
Kunhan muistaa, että kaikella on hintansa. Niin hyvällä kuin pahallakin.
Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, sitä se useimmiten onkin.

Mun unelmat on harvemmin materialistisia. Suhtaudun sellaisiin rahalla ostettaviin asioihin enemmän ns. järjestelykysymys-asenteella. Jokaisellahan ei voi olla kaikkea, onneksi. Miettikää kuinka tylsää se olisi.
Mutta silloin, kun joutuu luopumaan yhdestä asiasta saadakseen toisen, tuntuu se paljon arvokkaammalta.
Siksi tällaiset rahalla ostettavat haaveet harvemmin muodostuvat pienen pääni ja suuren sydämeni sisällä turhan isoiksi unelmiksi. Pyrin toteuttamaan ne pois päiväjärjestyksestä.

Yritän tavoitella elämässäni sellaisia unelmia, joita ei kaupasta voi saada: rakkautta, aikaa, ystävien läsnäoloa, onnellisuutta ja vapautta. Niitä kaikkein kliseisimpiä ja silti vaikeimmin saavutettavia haaveita. Haluaisin, etten koskaan joutuisi luopumaan elämässä tästä lapsenomaisesta mielikuvituksestani. Siitä, että ajatuksissani osaan rakentaa itselleni sellaiset puitteet, että selviydyn mistä vaan. Voin vain toivoa, että elämä kohtelisi minua sen verran hyvin, etten koskaan menettäisi tätä uskoani hyvyyteen.

Elämässä suhtaudun asioihin optimistisesti, samalla realistisesti. Tiedän, että asioilla on aina kaksi puolta. Silti keskityn iloitsemaan siitä paremmasta puolesta, kunnes se synkempi astuu esiin - jos astuu.

Tällaista, hassua fiilistelyä tiistai-iltaan vähän selittämättömin ajatuksin.
Taustalla soi Mauro Picotto. Enkä mä koskaan kuuntele tällaista jumputusta. Paitsi nyt.