Eat diamonds for breakfast and shine all day

Välillä mulla on sellaisia päiviä, että voisin syödä hevosen alkuruuaksi, norsun pääruuaksi ja mammutin jälkkäriksi.
Voisin syödä, syödä ja syödä kunnes leukaluuni naksahtaisi pois paikoiltaan.
Ja ei, tämä ei ole mikään aprillipila vaikka toivoisinkin sen olevan.

Kuva: weheartit

Pahin ansa olisi alkaa napostelemaan tai herkuttelemaan tuollaisina päivinä. Täytyy pysytellä sellaisissa ruoka-annoksissa, jotka pitävät nälkää pitkään loitolla. Tosin näinä päivinä se nälän tunne on joka hetki mukana, jopa syödessä.

Minun on helppo "vieroittautua" sellaisista ruoka-aineista, jotka haluaisin karsia ruokavaliostani.
Esimerkiksi jätin sokerin makeutusaineita myöten pois jokin aika sitten, kuin ihmeen kaupalla minun ei edes tee mieli karkkia eikä suklaata enää nykyään.
Viime viikolla vietettiin pari viatonta leffailtaa herkutellen karkeilla. Täytyy sanoa, etten saanut niistä muuta kuin itseni sopivan kipeäksi.

Eilen oli taas yksi näistä dramaattisista päivistä. En saanut ruokahaluani millään hillittyä.
Rakensin itselleni lounaaksi ison tonnikalasalaatin, jonka kasaamiseen tarvittiin:

lehtisalaattia

suolakurkkuja

fetajuustoa

punasipulia

tonnikalaa

keitettyä makaronia

paprikaa

makeaa soijakastiketta

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa, pippuria

 

Olen viime aikoina ollut täysin koukussa tonnikalasalaattiin. Havahduin tässä yksi päivä siihen, että olen syönyt sitä huomaamattani monta kertaa viikossa töissä. Se on niin helppo, nopea ja täyttävä.

Makaroneja keittäessäni revin salaatin, pilkoin paprikan ja sekoitin makeaa soijakastiketta tonnikalan makua peittämään.
Olen täysin koukussa tonnikalasalaattiin, mutta samalla inhoan tonnikalaa itsessään.
Onneksi olen helppo ihminen.

Kuva: weheartit

 

Ja kaiken tämän nälän lisäksi minulla on armoton hiilarihimo. En usko absoluuttiseen nollatoleranssiin monessakaan asiassa ja siksi olen sitä mieltä, että hiilareitakin tulisi syödä sopivasti. Ehkä en joka aterialla niitä nauti, mutten todellakaan välttele niitä.
Mikä siis avuksi silloin, kun päässä ei pyöri muu kuin uunituoreet, lämpimät sämpylät?

Luin jostain, että hiilarihimo voi johtua siitä, että keho tarvitsee lisää hyviä rasvoja.
Tietty naisilla hiilarihimo voi (ylläripylläri) iskeä tiettyyn aikaan kuukaudesta, mutta sen lisäksi himo näihin ihastuttavan vihastuttaviin hiilareihin on kehon tapa muistuttaa siitä, että pitäisi muistaa nauttia myös rasvoja.
Itselläni liian vähäinen rasvan saanti näkyy kynsien huonona kuntona ja hiustenlähtönä.

Hammasta purren keskityin syömään niitä hyviä rasvoja, joista kaikki tänä päivänä puhuu. En lapannut purkista suoraan sitä terveellistä Beceliä vaan tein itselleni smoothien, johon lisäsin kookosöljyä sekä auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä ja pellavansiemeniä. En voinut lakata ajattelemasta kuinka täydellistä leipää näistä kaikista siemenistä olisikaan saanut...

Rasvojen imeytymistä kehooni odotellessa, en malttanut olla pyöräyttämättä pehmeää taikinaa. Karkasin nopealle lenkille ja juostuani takaisin porraskäytävään, leijaili ilmassa yksi maailman parhaimmista tuoksuista...
Joku oli kuullut sydäntä raapivan avunhuutoni, akuutin tarpeeni saada nauttia hiilareista.