Lisäksi juoksutreenin aikana saisi puhista päivän paineet, ajatukset ja mieltä askarruttavat tilanteet raikkaaseen ilmaan. Myös luonnon läheisyys ja sen vaikutus henkiseen tasapainoon olisi vain plussaa. Juoksun aikana saisin viettää laatuaikaa itseni seurassa. Pros and cons-listaltani ei siis löydy mitään negatiivista juoksua kohtaan.
Tästä huolimatta en kertakaikkisesti saa itseäni liikkeelle juoksemaan. En ole koskaan lämmennyt ajatukselle lenkkeilystä enkä juoksusta, vaikka pieni innostuksen kipinä on sisälläni syttynyt jalkani eivät ota käskyjä vastaan juostakseen. Yksi vahvoista luonteenpiirteistäni on tuumasta toimeen-ajattelu, joka ohjaa paljon toimintaani. Toisinaan koen sen olevan hyväksi, sillä hoidan asiat aina alta pois sen sijaan, että jäisin niitä miettimään.
Toisinaan kyseinen luonteenpiirre ahdistaa minua. Päätän tehdä asian, mutta syystä tai toisesta se ei sillä hetkellä onnistu. Silloin se jää kaivamaan mieltäni ja pyörimään ajatusteni taustalle.
Joskus piirre aiheuttaa minussa suoranaista kärsimättömyyttä, jos esim. päätämme tehdä kotona jotain (uusi sisustusratkaisu tms. pientä muutosta lisäävä) haluaisin hoitaa sen saman tien alta pois, enkä jäädä odottamaan. Miksen siis saa itseäni liikkeelle vedoten samaiseen luonteenpiirteeseen?
Ongelmana on siis se, etten ole päässyt kunnolla juoksun tunnelmaan. Olen muutamana iltana heittänyt juoksutrikoot jalkaani sekä lempparimusiikkia korvilleni. Parhaimmillani olen heittänyt parin kilometrin lenkin ympäri ja löydän itseni taas kotiovelta puuskuttamasta.
Onko kellään vinkkejä, miten olette saaneet itsenne innostumaan jostain asiasta ja pitämään motivaatiotanne yllä pidempijaksoisesti? Kyseessä voi tässä tapauksessa olla mikä tahansa asia, joka on aiheuttanut ristiriitaa itsenne kanssa, kuten minulla tässä tapauksessa. Osa minusta on let's go-asenteella jo juoksemassa, kun toinen osa kääntää selkänsä koko ajatukselle.
Tukea yrittämiseen löytyy kyllä, vaikka millä mitalla. Olen muutamaan kertaan osallistunut Elixian Run-tunnille, jossa juostiin puoli tuntinen juoksumatolla ja koko tämän ajan ohjaaja neuvoi erilaisia tekniikoita sekä kävi henkilökohtaisesti korjaamassa askelia, käsien asentoja sekä muita oleellisia seikkoja jotka saattavat johtaa fyysisiin vammoihin juoksun aikana. Olen siis yrittänyt hioa myös tekniikkaani, vaikka minun on myönnettävä että koko puoli tuntisen ajan katsoin malttamattomana kelloa toivoen, että se viisarit juoksisivat nopeammin kuin minä.
Tämän lisäksi työnantajani tukee kovasti kaikenlaista liikuntaa, mutta ennen kaikkea juoksua. Viime syksynä hän kustansi kaikkien halukkaiden Ruissalo juoksut. Tänä vuonna saamme osallistua Paavo Nurmi Marathoniin ja mikäli innostusta löytynee saamme jatkaa Tukholman maratooniin, firman piikkiin.
En tiedä mikä tässä minua enää pidättelee. Miten saisin muutettua suhtautumistani vai onko niin, että joidenkin asioiden on parasta antaa olla vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti