Vaik leipä loppuis vesikin, yksi pysyis kuitenkin

 

Mitä mieltä olette olleet Jenni Vartiaisen Terra-albumista?

Itse odotin sitä kovasti. Kun ensimmäisiä kertoja kuuntelin sitä olin niin pettynyt. Biisit eivät avautuneet mulle, biisien sanat eivät ladanneet mitään tunnetiloja muhun enkä muutenkaan päässyt albumin kanssa ns. samalla aaltopituudelle.

Mutta tiesin niin, että albumi vielä tekisi täyden vaikutuksen minuun.

 

Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että jos ensimmäisellä kerralla laulu ei tee minuun vaikutusta, tulen niin pitämään siitä jatkossa. Toisaalta, mikäli biisi iskee ensimmäisellä soittokerralla, kyllästyn siihen hyvin helposti!

Siksi olin tavallaan tyytyväinen siihen, ettei Terra tehnyt minuun heti vaikutusta ensisilmäyksellä.

Se lämmitteli minua. Hitaasti, mutta varmasti.

 

Sivullinen-kappale on soinut taustalla enemmän tai vähemmän. Laulu upposi minuun täysin nähtyäni Dome Karukosken ohjaaman elokuvan nimeltä Leijonasydän. Suosittelen sitä nähtäväksi, vaikka väkivallan määrä oli välillä melkoisen silmitöntä siinä elokuvassa.

 

Nyt vietän minä sinua vaan-vaihetta.

Tää biisi on jotain niin...

 

 

 

 

 

ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan