Se oli siinä.
Joulu. Lomat. Pyhät.
Aamuun jatkuvat peli-illat. Leffaillat.
Runneltu unirytmi.
Pitämättömät kesän lomapäivät. Pariisin matka.
Vesisateessa Ladureen ovella jonottaminen.
Haikein mielin toteaisin, että kaikki kiva on nyt ohi.
Kun olin kahden vanha, neuvolassa ilmoitettiin vanhemmilleni että pikku prinsessanne on ihan outo ja kummallinen.
En ole oikein koskaan sopeutunut mihinkään normeihin tai muotteihin ja siksi totean, että on ihan jees palata normiarkeen. Onko muuten mitään tylsempää, hitaasti tappavampaa, sisintä ontoksi kaivavempaa sanaa kuin normiarki?
Mitä se on?
Mun elämässä on arkipäiviä kyllä, mutta harvemmin mitään normipäiviä, vaikka nyt onkin aika tyhjä olo.
Tää on kaikille niille, joille arki on just nyt turhan hapokasta:
Fok_it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti