Näin tammikuun 12:na päivänä on vielä hyvä palata muistelemaan vuoden vaihdetta. Ja mitä kaikkea tuli luvattua. Millainen kuoppa tuli itselle kaivettua.
Millaisia lupauksia te teitte tälle vuodelle?
Ja ennen kaikkea, kuinka moni toteutti viime vuoden lupauksensa?
Kirjoitin teille jo viime vuonna samoihin aikoihin siitä, etten kannata mitään "älä ruoki vaan rääkkää ja kiduta itseäsi"-lupauksia.
Tein viime vuonna itselleni kaksi lupausta. Ja toteutin ne.
Ensimmäinen oli olla armollinen itselleni. Ja voi pojat, kuinka armollinen olinkaan.
Olin niin armollinen, että välillä suoranaisesti laiskottelin.
Minä, jolle sohvalla löhöily ja tv:n tuijottelu oli niin vierasta tekemistä. En haalinut jatkuvasti itselleni kaikkea tekemistä ja turhia, pieniä, stressaavia velvollisuuksia.
Vuoden lopuksi totesin, että joskus on ihan OK laiskotella. Siihen ei mun iso maailmani pienen pään sisällä kaatunut.
Kunhan muistaa, että hidastelun jälkeen tarvii vähän painaa tallaa pohjaan taas.
Vähän niinku Ysitiellä ajettaessa Loimaalta Turkuun. Auran liittymän kohdalla vähän jarrua, chillailua ja hidastelua. Nautiskelua liikenteestä, ohi yrittävistä autoilijoista, väärällä kaistalla ajaville huutelua ja sitten taas lisää vauhtia leveällä ohituskaistalla.
Mitään elämäntyyliä tästä hidastelusta en kyllä vielä voisi sanoa itselleni saavan. Downshiftíng saa siis vielä odottaa!
Toinen lupaukseni oli kokeilla mahdollisimman usein uusia asioita.
Olin aiemmin niin surkea irrottelemaan pienissä, arkisissa asioissa. Olen aina ollut hyvä haaveilemaan isomman luokan jutuissa ja saattanut repäistä yhtäkkiä jotain ihan älytöntä, mutta samalla sortunut tylsään arkielämään.
Siispä halusin kokeilla pieniä asioita. Sellaisia, jotka tekee tylsistä tiistai-illoista elämisen arvoisia.
Ystäväni rohkaisemana päätin tutustua japanilaiseen ruokakulttuuriin. Lienee varmaan tarpeetonta sanoa, että ne ruuat teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Kokeilin myös yksi ilta kotona valmistaa itselleni kreikkalaista ruokaa.
Sinä iltana menin maha nälkää ulvoen sänkyyn nukkumaan, armoton kasa likaista tiskiä odottaen seuraavaa aamua. Unta odottaessa tajusin, että ajatuksena oli ollut kokeilla uusia asioita eikä leikkiä Teräsmiestä yksin kotona.
Koska omasta mielestäni toteutin molemmat vuoden 2013 lupaukseni, niistä innostuneena päätin tehdä lisää kivoja lupauksia.
Jotta itsellä olisi kuitenkin hauskaa ja kykenisi nauttimaan niistä asioista, joita sillä hetkellä on - täytyy osata sanoa ei. Ja tällä tarkoitan sellaista järkevää, omien voimavarojen tunnistamista kieltäytymistä.
Kun menee lupailemaan ympäriinsä, ei mistään oikein tule mitään. Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun pitäisi olla viidessä eri paikassa samanaikaisesti. Ja pitäisi tehdä kahdeksaa eri juttua samalla.
Lopputuloksena on kauhea sotku, kukaan ei ole oikein tyytyväinen ja itsellä on hermot riekaleina.
Siksi pitäisi välillä pysähtyä, katsoa ympärilleen ja muistaa hengittää. Keskittyä siihen yhteen asiaan, jota tekee sillä hetkellä. Ja vasta sen jälkeen siirtyä seuraavaan.
Before you say yes to others, make sure you are not saying no to yourself.
Tässä vaiheessa en osaa vielä antaa tarkempaa ja syvällisempää analyysia lupauksestani, koska en oikein tiedä millaiseen olen lupautunut. Ehkä se seuraavien, loppuvuoden päivien aikana avautuisi minullekin. So far so good.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti