Jotta koko blogin sisältö ei olisi marinaa tammikuusta toukokuuhun (kuten oikea elämäni), aion kirjoittaa teille hieman haasteista joita olen ottanut vastaan viime päivien aikana.
Näen elämän enemmän jatkuvana reittinä maaliin asti, jossa jokaisen risteyksen kohdalla tarttuu jotain eväitä mukaan loppumatkan ajaksi. Se, millaisella suorituksella maaliin pääsee on mielestäni jokaisesta itsestä kiinni.
Näitä elämän risteyksiä ovat minulle esimerkiksi erilaiset tilanteet elämässä, jotka vaativat syvällistä ajattelua ja päätöksentekoa. Yhtälailla risteyksiä ovat minulle jokainen uusi alkava vuosi, jota symboloi uuden alku.
Koko tammikuu ja oikeastaan vuoden ensimmäinen neljännes on perinteisesti täynnä lupauksia, kokeiluja ja päätöntä irtaantumista pienistäkin, arkisista rutiineista.
Siksi lähdimmekin samalta istumalta Länsikeskuksen Coffee Housesta Pariisiin sydämeen hyisenä maaliskuisena perjantaiaamuna.
Minulle ystävyys on vastavuoroista antamista ja jakamista, siksi en halunnut jättää ystävääni kylmäksi nerokkaan ehdotuksensa jälkeen, joka oli siis käytännössä jättää minut kylmäksi. Lupasin nimittäin kokeilla tämän talven aikana avantouintia.
Mainittakoon, että kumpikaan meistä ei ole ollut avannossa aikaisemmin. Itsehän en ole uinut meressä pitkään aikaan, koska vesi on mielestäni kesälläkin kylmää.
Ympärillä olevat eivät ota tätä vastaanottamaani haastetta minään muuna kuin jo valmiiksi floppina. Joku ehdotti jopa myymään pääsylippuja tulevaan tapahtumaan, koska mikäli minä tulen loikkaamaan avantoon - on kyseessä heti lätkän MM-kisojen jälkeen vuoden kovin tapahtuma.
Ystäväni oli aloittanut itsensä briiffaamisen 30 day cold shower challengella.
Kyselin eilen hieman avantouinnista ja sain tietää, että siihen tulisi valmistautua loppukesästä asti niin, että käy säännöllisesti uimassa meressä.
Koska läikkyneen maidon ja menneen kesän vuoksi on turha itkeä, keksin alkaa itsekin 30 day cold shower challengille.
Työkaverini kiteytti koko avantouinnin yhteen lauseeseen: "Ne on niin kuin kamalimmat menkkakivut koskaan. Jos sä niistä oot selvinnyt, sä selviit avantouinnistakin."
Palelin tänään aamulla herättyäni jo valmiiksi kuin pieni, söpö ja hellyyttävä koalanpoikanen.
Save it for someone who cares, totesin tylysti minua peilistä koiranpentusilmillä katsovalle ja avasin hanan.
Seisoin suihkussa kuin Notre Damen kyttyräselkäinen kellonsoittaja ja kirosin itseni sinne kylmimpään avantoon.
¿Por qué no te callas? huusin itselleni peilin edessä tehden suurieleistä käsiliikettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti