Kiukuttelin. Kirosin. En nukkunut. Enkä suostunut syömäänkään.
All photos via Weheartit."Miksei joulun jälkeen voi tulla heti kesä?"
Hoin tätä kysymystä mielessäni. Ja välillä ei niin hiljaa mielessäni.
Yritin laittaa kaikki ihmissuhteeni jäähylle. Ehdotin ystäville, perheelle, läheisille ja rakastetulle, että halataan kun tavataan seuraavan kerran toukokuussa. Sitten kun päivä ei ole enää yö.
Onneksi olen oppinut hieman potkimaan kiukkua ulos itsestäni. Tosin vasta siinä kohtaa, kun kaikki ovat ihan hiilenä minulle.
Harva asia häätää ihmisestä kiukun yhtä tehokkaasti pois kuin armoton lenkki. Sellainen lenkki, joka alkaa isolla kiukulla, hampaita kiristellen lenkkivaatteita ylle kiskoen.
Heittäen kuulokkeet korville ja Spotifyn soittolista soimaan, juosten vastatuuleen hyytävän sateen riepotellessa kasvoja.
Reilun tunnin masokistisen juoksemisen ja lämpimän suihkun jälkeen takaan, että kylpyhuoneesta astuu ulos täysin uusi ihminen.
Mikäli Pohjois-Korealaiseen tapaan vedetyn lenkinkään jälkeen et kykene hyväksymään tosiasioita kuten sitä, että lumi ja pakkanen kuuluvat talveen, tammikuussa ei voi tulla kesä tai että hiilihydraatit ja hiivataikina voivat aiheuttaa vatsan turvotusta - suosittelen kokeilemaan viiniä.Viinin voima on aina lyömätön. Toisinaan se auttaa muuttamaan asioita, joita haluaisi. Keskellä hyisen kylmää tammikuuta voi hetken sydämessä sykkiä lämmin kesä. Ainakin sen aikaa, kun onneton ja runneltu maksa yrittää parhaansa mukaan polttaa promilleja pois kehosta.
Jos haluttuja asioita ei kuitenkaan saa muutettua viinin voimallakaan, niin takaan että pullon lähestyessä loppuaan, kaikki kylmät faktat ja tosiasiat tullaan hyväksymään sellaisinaan. Kuten se, ettei maksa tule enää olemaan entisensä, vaikka aloittaisi raivoraittiuden. Tai ettei elämässä kannata koskaan katsoa taakseen paitsi, jos takana näkyy oma kuuma takapuoli peilistä.
Meillä kaikilla on niitä päiviä, kun etsimme syitä elää.
Kun kaikki on niin hapokasta, että pelkkä elämä ei riitä. Niitä päiviä, kun tyhjä maitotölkki tiskialtaan reunalla aiheuttaa isomman kriisin kuin nälänhätä ja puutteelliset saniteettitilat Afrikassa.
Näin tammikuussa iskevän, jokavuotisen totaalihajoamisen kynnyksellä olen jälleen kerran listannut asioita, jotka saavat odottamaan toukokuuta ja tuovat lämpöä tähän kylmettyneeseen sydämeen.
Yksi niistä on tällä hetkellä YLEllä alkanut uutuussarja Siskonpeti. Sketsisarja, jota tähdittävät Niina Lahtinen, Pirjo Heikkilä, Krisse Salminen sekä Sanna Stellan.
Sarja on 12-osainen ja sitä on näytetty jo kaksi jaksoa. Laskin, että tällä päästäisiin jo maaliskuun puoleen väliin asti. Minulla on siis reilut pari kuukautta aikaa keksiä lisää syitä elämiseen, mikäli meinaan selvitä vielä maaliskuusta toukokuuhun.
Siskonpedin lisäksi minut, sydämeni ja ympärilläni olevat ihmiset on tehnyt onnelliseksi avokadopizza.
Tämä laittoman herkullinen ihanuus sai minut kyynelehtimään ilosta. Kuinka tämä jokin osasikaan koskettaa minua juuri oikeasta kohdasta kaiken synkkyyden ja kylmän talven keskellä.
Takaan, että tämä herkullinen bad boy tuo iloa kylmään tiistai-iltaanne tai vaihtoehtoisesti sydäntä lämmittävään viikonloppuiltaan ystävien seurassa.
Stingiä lainaten: I'm so happy I can't stop crying.
Koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaan tämän reseptin kanssanne.
Mitään mittoja ja suhteita en osaa sanoa, koska avokadopizza valmistetaan puhtaasti rakkaudella ja aito rakkaushan on rajatonta eikä mitattavissa olevaa.
Pyyhittyäsi liikutuksesta valuneet onnenkyyneleesi heitä uuni päälle. Ei vain pizzan kypsentämiseksi vaan myös lämmittämään tätä jäätynyttä helvettiä, jota joku raikkaaksi pakkaskeliksi saattaa kutsua.
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Heitä joukkoon hiiva, suola ja vehnäjauhot (tää on vielä ihan easy-peasy, kaikki muistaa yläasteen ajoilta miten pizzataikina tehdään). Lisää taikinaan öljyä ja vaivaa tasaiseksi.
Tässä kohtaa muutetaan hieman toimintatapaa yläasteaikoihin nähden, eli ei heitetäkään luokkakaveria pizzataikinalla vaan annetaan sen hetken ottaa lepiä lämpimässä, liinan alla.
Taikinan toipuessa hellästä nyrkkihoidosta, valmistetaan pizzakastike.
Sekoita (rakkaudella!) tomaattikastikkeen sekaan valkosipulia, suolaa, mustapippuria ja muita rakastamiasi mausteita.
Itse käytin ainoastaan noita kolmea maustetta, koska käytin täytteenä myös pestoa.
Pysäytä hetkeksi aika ympärilläsi ja asetu perusasentoon keskelle keittiötä. Hengitä syvään ja laula antaumuksella Daft Punkin biisiä Instant crush.
Kertosäkeen and we will never be alone again-kohdalla levitä kohonnut taikina pellille.
Levitä hellästi pesto ja tomaattikastike, kiitä maailmankaikkeutta etukäteen siitä jumalaisesta pizzasta jonka tulet pian nauttimaan.
Järjestä nätisti mozzarellajuusto ja kauniit kirsikkatomaatit pizzalle. Estetiikka ennen kaikkea, vaikka olisitkin nälkäinen susi työpäivän päätteeksi.
Lopuksi juustoraaste. Tässä kohtaa voit ylpeydellä katsoa luomustasi ja antaa tunteiden tulla vapaasti pintaan.
Nosta pizza uuniin ja pidä käsiäsi uunin lämmintä lasia vasten samalla, kun mietit miten olet ikinä voinut elää ilman tätä ruokaa.
Nosta pizza uunista, ripottele päälle rucolaa, pilko avokadon palasia ja pirskottele balsamicosiirappia.
Itse otin vapauden vaihtaa balsamicosiirappi makeaan soijakastikkeeseen.
Käperry sohvalle, ota kaukosäädin käteen, piiloudu viltin alle ja nosta lämmin pizza syliin.
Mieti mitä sinulta enää voisi muka puuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti