Oodi työkaverille

Spoiler alert!
Saattaa sisältää pähkinää tai inside-juttuja. Ei sisällä Salkkareiden juonipaljastuksia.

Perjantai on aina hyvä päivä. Se on eri päivä.
Ja jotta poikkeus vahvistaisi säännön, tänään perjantai oli ihan liian hapokas minun makuuni.
Thank God friday is almost over.

Kiitos Seijan, en ollut nukkunut juuri lainkaan. Puoli neljän aikaan aamuyöstä haparoin parvekkeella keräillen lyhtyjä sisälle. En tiedä vaivasiko Seijaa PMS-oireet vai mikä sai hänet niin käymään ylikierroksilla ja hajottamaan paikkoja. Seija-myrsky riehui minkä ehti ja piti huolen siitä, että minun silmäni melkein porautuivat irti päästä päivän aikana - niin väsynyt olin.
Toisaalta jollain sairaalla tavalla se sopi hyvin teemaan, eikö Lucia-neitokin repinyt silmiään irti?
En ole millään tasolla taikauskoinen, mutta jäin nyt miettimään että oliko sattumaa, että perjantaina 13. päivä minulla oli näin tyly päivä..?

Tiedättekö miten aina hyviä asioita kannattaa odottaa?
Tänään todettiin, että asioilla on aina kaksi puolta.
Välillä myös hyvät asiat loppuu. Flames to dust ja silleen.

En avaa paljoa blogin puolella yksityiselämäni koukeroita enkä syvimpiä salaisuuksiani sen enempää kuin mitä söin eilen ja mitä join viime lauantaina - mikäli muistan.
Koska jonkun täytyy kuitenkin rikkoa aina vähän sääntöjä, kerron teille semisti eräästä työkaveristani, joka siirtyi toisiin työtehtäviin tänään.
"Blaah.. työjuttuja. Kuin tylsää.." kelaatte varmaan tässä kohtaa. Mutta let me tell you, tää nainen muuttui lyhyen ajan sisällä työkaverista ystäväksi mulle.

Se on jännä, miten me tullaan niin hyvin toimeen, vaikka Susun kanssa ollaan kuin yö ja päivä - kaikin puolin. Tai ehkä se onkin juuri se syy miksi meillä synkkaa niin hyvin.
Koska tää päivä on ollut yhtä selviytymistä ja yrittämistä pysyä pinnalla, en tee tästä tekstistä sitä diippii shittii.
Lyhyestä virsi kaunis, Susu tää on sulle:

Hei älä pelkää, emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhön katoan

ennen auringon nousua kotiin suunnistan

ja kun päivä valkenee mä voin taas palata entiseen
ja kun päivä valkenee sama rääväsuu taas virnuilee.


Rakkaat Seija, ilmastonmuutos sekä maailmankaikkeus, kuulkaa mun toive: ensi kerralla haluaisin nauttia perjantaini vähemmän hapokkaana, por favor.